Suurin osa sävellyksistä sisältää useamman kuin yhden selkeästi määriteltävän osan. Asia on helpoin hahmottaa ajattelemalla miltei mitä tahansa popkappaletta, joissa osia on vähintään kaksi. Kaksoisviiva ilmaisee sävellyksen yhden osan loppua. Kun kappaleen osa päättyy, viimeisen nuotin perään kirjoitetaan kaksoisviiva [⠣⠅⠄] ilman välilyöntiä. Tätä merkintää ei pidä sekoittaa päätösmerkkiin, joka ei sisällä kaksoisviivan viimeistä, pisteen 3 sisältävää suunnikasta.

Jos kappaleessa on kohotahti, se merkitään tyypillisesti omalle rivilleen ja sen perään kirjoitetaan kaksoisviiva. Jos tahtinumerointi on käytössä, kohotahtia ei sisällytetä numerointiin.

Yleensä sävellyksen eri osat on tapana nimetä. Ensimmäistä, tyypillisesti sävellyksen tunnelmaaa ja tyyliä esittelevää lyhyttä osaa kutsutaan nimellä ”intro”. Tämän jälkeen tulevat osat on tapana nimetä aakkosten kirjaimilla. Ensimmäinen osa on siis A-osa ja niin edelleen. Jos esimerkiksi A-osa toistuu siten, että sen muotoa ja/tai harmoniaa on hieman varioitu, voidaan tästä käyttää nimitystä a2. Jos kyseessä on selkeä, itsenäinen uusi osa, nimetään se seuraavalla aakkosten kirjaimella.

Esimerkki: Järvivalssi

⠠⠚⠜⠗⠧⠊⠧⠁⠇⠎⠎⠊
⠠⠎⠜⠧⠄⠀⠠⠚⠕⠕⠎⠑⠀⠠⠕⠚⠁⠇⠁
⠀⠀⠀⠹⠶⠼⠊⠚⠀⠩⠩⠼⠉⠲
⠚ ⠜⠌⠇⠐⠪⠺⠣⠅⠄⠀
⠁ ⠣⠶⠜⠠⠁⠜⠐⠊⠛⠑⠛⠊⠚⠀⠶⠀⠪⠭⠓⠳⠀⠧⠪⠪⠀
⠑ ⠼⠂⠨⠝⠺⠀⠎⠺⠀⠟⠄⠀⠧⠪⠺⠣⠆⠀
⠊ ⠼⠆⠨⠝⠺⠀⠪⠺⠹⠀⠕⠄⠀⠧⠐⠱⠳⠣⠅⠄⠀
⠁⠉ ⠜⠠⠃⠜⠐⠞⠄⠀⠧⠺⠱⠀⠐⠎⠄⠀⠧⠻⠪⠀⠹⠭⠚⠪⠀
⠁⠓ ⠧⠐⠪⠺⠀⠟⠄⠀⠧⠱⠳ ⠞⠄⠀⠧⠺⠱⠀⠐⠎⠄ ⠧⠻⠪⠀⠹⠭⠚⠪ ⠀
⠃⠋ ⠧⠐⠺⠹⠀⠕⠄⠈⠉⠀⠕⠄⠣⠅

Tämä osio käsittelee kertauksia ja rakennemerkkejä yleisellä tasolla. Hyvin kattava tehtävä- ja teoriapaketti löytyy Veli-Matti Halkosalmen ja Pasi Heikkilän kirjoittamasta Tohtori Toonika -kirjasta. On erittäin suositeltavaa tutustua Tohtori Toonikan materiaaleihin ja tehdä kaikki sieltä aiheeseen liittyvät tehtävät. Koska pistenuottien käyttäjä soittaa tyypillisesti enemmän korvakuulolta kuin nuoteista, ovat kappaleen rakenteen merkitsemiseen liittyvät käytänteet kokeneellekin muusikolle monesti uusia ja paljon harjoittelua vaativia asioita.

Taulukko: Kertausmerkit ja maalit

Kaikkia näitä merkkejä seuraavien nuottien eteen tulee aina oktaavimerkki. 

Kertauksen alku ja loppu kirjoitetaan ilman välilyöntiä kiinni nuottitekstiin. Segno- ja codamerkkien molemmille puolille jätetään aina tyhjä suunnikas. Maalien väliin kirjoitetaan tyhjä suunnikas.

Kertauksen alku- ja loppumerkit toimivat siten, että merkkien välissä olevat nuotit kerrataan. 

Esimerkki:

   ⠼⠙⠲
 ⠜⠌⠇⠄⠣⠶⠐⠽⠀⠙⠑⠋⠛⠓⠊⠚⠙⠣⠆⠣⠅

Äskeinen esimerkki purettuna:

   ⠼⠙⠲
 ⠜⠌⠇⠐⠽⠀⠙⠑⠋⠛⠓⠊⠚⠙ ⠐⠽⠀⠙⠑⠋⠛⠓⠊⠚⠙⠣⠅

Maalit luetaan siten, että soitetaan nuotit kertauksen alusta ensimmäisen maalin loppuun. Ensimmäisen maalin lopussa on myös aina kertauksen loppumerkki. Tämän jälkeen palataan kertauksen alkuun. Kun tullaan ensimmäisen maalin kohdalle, se hypätäänkin nyt yli ja soitetaan suoraan toinen maali.

Esimerkki: Minun kultani kaunis on

   Kansanlaulu
⠀⠀⠀⠣⠼⠙⠲
⠜⠌⠇⠄⠣⠶⠐⠻⠻⠫⠋⠋⠀⠱⠱⠏⠀⠸⠪⠪⠡⠺⠩⠹⠀⠕⠏⠣⠆⠀
⠣⠶⠐⠎⠳⠓⠋⠀⠻⠻⠏⠀⠸⠪⠪⠡⠺⠩⠹⠀⠼⠂⠐⠕⠏⠣⠆⠀
⠀⠀⠼⠆⠐⠕⠕⠣⠆⠣⠅⠀

Äskeinen esimerkki purettuna:

⠀⠀⠀⠣⠼⠙⠲
⠜⠌⠇⠐⠻⠻⠫⠋⠋⠀⠱⠱⠏⠀⠸⠪⠪⠡⠺⠩⠹⠀⠕⠏
⠐⠻⠻⠫⠋⠋⠀⠱⠱⠏⠀⠸⠪⠪⠡⠺⠩⠹⠀⠕⠏
⠐⠎⠳⠓⠋⠀⠻⠻⠏⠀⠸⠪⠪⠡⠺⠩⠹⠀⠕⠏⠀
⠐⠎⠳⠓⠋⠀⠻⠻⠏⠀⠸⠪⠪⠡⠺⠩⠹⠀⠕⠕⠣⠅

Pistenuottikirjoitus sisältää sellaisia kertausmerkkejä, joita ei lainkaan esiinny mustapainoksessa. Näiden kertausten tarkoituksena on säästää tilaa ja helpottaa lukemista.

Yleisimmin esiintyvä merkki pistenuottien omissa kertauksissa on merkki [⠶]. Tällä merkillä on kaksi tarkoitusta: se toimii joko osa- tai kokotahdin kertausmerkkinä.

Osatahdin kertausmerkki nimensä mukaisesti kertaa osan tahdista. Merkki kirjoitetaan välittömästi sen tahdinosan perään, jonka se kertaa. Kertaus koskee niitä nuotteja, jotka ovat sen edessä. Esimerkki:

   ⠼⠙⠲      
 ⠜⠌⠇⠐⠓⠛⠋⠑⠶⠣⠅ 

Purettuna äskeinen esimerkki näyttää tältä:

   ⠼⠙⠲      
 ⠜⠌⠇⠐⠓⠛⠋⠑⠓⠛⠋⠑⠣⠅

Joskus osatahdin kertausmerkki voi esiintyä useamman kerran peräkkäin samassa tahdissa. Tällöin merkkejä edeltävä tahdin osa kerrataan niin monta kertaa, kuin merkki on kirjoitettu. 

Esimerkki:

   ⠼⠙⠲
 ⠜⠌⠇⠐⠷⠛⠋⠑⠶⠶⠙⠙⠣⠅

Purettuna se näyttää tältä:

   ⠼⠙⠲
 ⠜⠌⠇⠐⠷⠛⠋⠑⠷⠛⠋⠑⠷⠿⠯⠵⠙⠙⠣⠅

Osatahdin kertausta ei voi kirjoittaa uuden tahdin alkuun, vaikka edellisen tahdin lopussa olisikin kerrattavaksi kelpaavia nuotteja. Mikäli kertausmerkin edessä on oktaavimerkki, kertaus soitetaan kyseisestä oktaavista.

Kokotahdin kertausmerkki kertaa kokonaisen tahdin. Tahdin loppuun jätetään merkin molemmille puolille tyhjä suunnikas. Näin kokotahdin kertausmerkki erotetaan osatahdin kertausmerkistä. Koko tahdin kertausmerkki kirjoitetaan niin monta kertaa, kuin kyseinen tahti kerrataan. Jos kokotahdin kertausmerkkejä on useita, tyhjä suunnikas pitää silloinkin jättää merkin molemmille puolille.

Esimerkki:

   ⠼⠃⠲   
 ⠜⠼⠇⠄⠘⠙⠍⠯⠉⠋⠓⠀⠶⠀⠶⠀⠶⠣⠅

Äskeinen esimerkki purettuna:

   ⠼⠃⠲
 ⠜⠼⠇⠄⠘⠙⠍⠯⠉⠋⠓ ⠘⠙⠍⠯⠉⠋⠓ ⠘⠙⠍⠯⠉⠋⠓ ⠘⠙⠍⠯⠉⠋⠓⠣⠅

Kokotahdin kertausmerkillä voidaan kerrata tahti, jossa kerrattavassa tahdissa on käytetty osatahdin kertausta. 

Esimerkki:

   ⠼⠙⠲
 ⠜⠌⠇⠐⠷⠊⠓⠛⠯⠛⠋⠑⠶⠀⠶⠀⠽⠣⠅

Äskeinen esimerkki purettuna:

⠀⠀⠀⠼⠙⠲
⠀⠜⠌⠇⠐⠷⠊⠓⠛⠯⠛⠋⠑⠷⠊⠓⠛⠯⠛⠋⠑⠀⠷⠊⠓⠛⠯⠛⠋⠑⠷⠊⠓⠛⠯⠛⠋⠑
⠀⠀⠀⠀⠐⠽⠣⠅

Joskus kertausten lukumäärä ilmoitetaan kertausmerkin eteen lisätyllä numerolla. Esim:

   ⠼⠙⠲
 ⠜⠌⠇⠐⠷⠊⠓⠛⠶⠼⠉⠣⠅

Äskeinen esimerkki purettuna:

   ⠼⠙⠲
 ⠜⠌⠇⠐⠷⠊⠓⠛⠷⠊⠓⠛⠷⠊⠓⠛⠷⠊⠓⠛⠣⠅

Jos nuotissa on useamman tahdin kokonaisuus, joka on esiintynyt samanlaisena aiemmin, näitä tahteja ei tarvitse kirjoittaa uudestaan. Kertauksen alkuun merkitään kerrattavien tahtien tahtinumero. Sen jälkeen nuottiteksti jatkuu kerrattavan jakson jälkeen tulevilla nuoteilla. Tällä merkintätavalla ei ole vastinetta mustapainoksen nuoteissa.

Esimerkki:

   ⠩⠩⠼⠉⠲
⠁⠀⠜⠌⠇⠐⠱⠹⠺⠀⠐⠟⠄ ⠳⠻⠫⠀⠞⠄⠀⠎⠄⠀⠞⠪⠀⠟⠄⠀⠥⠄⠀⠀
⠊⠀⠐⠳⠻⠫⠀⠞⠄⠀⠻⠫⠱⠀⠟⠄⠀⠏⠄ ⠡⠟⠄⠀⠟⠄⠀⠥⠄ ⠶⠼⠂⠤⠂⠆
⠃⠊ ⠐⠗⠻⠀⠫⠱⠹⠀⠞⠄⠀⠥⠄⠣⠅

Äskeinen esimerkki purettuna:

   ⠩⠩⠼⠉⠲
⠁⠀⠜⠌⠇⠐⠱⠹⠺⠀⠐⠟⠄ ⠳⠻⠫⠀⠞⠄⠀⠎⠄⠀⠞⠪⠀⠟⠄⠀⠥⠄⠀⠀
⠊⠀⠐⠳⠻⠫⠀⠞⠄⠀⠻⠫⠱⠀⠟⠄⠀⠏⠄ ⠡⠟⠄⠀⠟⠄⠀⠥⠄
⠁⠛⠀⠐⠱⠹⠺⠀⠐⠟⠄ ⠳⠻⠫⠀⠞⠄⠀⠎⠄⠀⠞⠪⠀⠟⠄⠀⠥⠄⠀⠀
⠃⠑⠀⠐⠳⠻⠫⠀⠞⠄⠀⠻⠫⠱⠀⠟⠄⠀⠗⠻⠀⠫⠱⠹⠀⠞⠄⠀⠥⠄⠣⠅

Kerrattavat tahdit otetaan huomioon tahtien numeroinnissa. Tässä esimerkissä kertauksen jälkeen lähdetään tahdista 29, aivan kuin kerrattavat tahdit olisi kirjoitettu nuottiin.

Tehtävä 34: Avaa pistenuottien kertaukset

Tässä tehtävässä on melodioita, joissa on käytetty pistenuottien osatahdin kertausmerkkiä. Kirjoita nuotit auki ilman kertausmerkkejä vastausriville. Copy paste-toiminnon käyttö on suositeltavaa, jolloin vältyt saman asian turhalta uudelleenkirjoittamiselta.

⠀⠀⠀⠩⠼⠙⠲
⠜⠌⠇⠐⠵⠋⠛⠊⠶⠱⠪⠣⠅

⠀⠀⠀⠩⠼⠙⠲
⠜⠌⠇⠐⠾⠷⠿⠷⠶⠛⠑⠶⠣⠅

⠀⠀⠀⠣⠼⠙⠲
⠜⠌⠇⠨⠑⠙⠚⠊⠶⠣⠅

⠀⠀⠀⠣⠼⠙⠲
⠜⠌⠇⠐⠽⠾⠮⠷⠶⠛⠊⠛⠛⠣⠅

⠀⠀⠀⠩⠩⠩⠼⠙⠲
⠜⠼⠇⠸⠮⠚⠙⠋⠶⠶⠶⠣⠅

⠀⠀⠀⠩⠩⠩⠼⠙⠲
⠜⠼⠇⠸⠊⠙⠚⠋⠶⠣⠅

⠀⠀⠀⠩⠩⠩⠼⠙⠲
⠜⠌⠇⠐⠽⠵⠽⠾⠶⠶⠊⠊⠣⠅

⠀⠀⠀⠩⠩⠩⠼⠙⠲
⠜⠌⠇⠐⠫⠪⠯⠑⠙⠚⠶⠣⠅

Mustapainonuoteissa nuottiavain määrittelee nuottien lukusuunnan viivastolta. Pistenuoteissa nuottiavaimilla on merkitystä vain, kun luettava nuottiteksti on moniäänistä.  Yksiäänisessä tekstuurissa avaimella ei ole ymmärtämisen kannalta pistenuottien käyttäjälle merkitystä. Avainmerkit on kuitenkin jäljennetty pistenuotteihin myös tällaisissa tapauksissa. 

Avainmerkkiä käytetään ainoastaan sävellyksen alussa tai silloin kun avain vaihtuu. Avainmerkin jälkeen kirjoitetaan aina oktaavimerkki avainmerkkiä seuraavaan nuottiin. Jos avainmerkkiä seuraava nuotti sisältää pisteet 1, 2 tai 3, heti avainmerkin perään kirjoitetaan piste 3.

Pistenuottien käyttäjän on tärkeää olla avainmerkeistä tietoinen, kun hän valmistaa mustavalkoisia nuotteja näkeville lukijoille. Koska hän ei hyödy avainmerkin olemassaolosta yksiäänistä materiaalia kirjoittaessaan, virhe avaimen valinnassa voi tapahtua helposti. Esim. kontrabassolle kirjoitettaessa pistenuottien käyttäjä ei hyödy millään lailla F-avaimen merkinnästä. Kuitenkin jos hän kirjoittaa nuotin epähuomiossa G-avaimelle, se on näkevälle soittajalle käytännössä lukukelvoton. Mahdollisimman yhdenmukainen jäljentämiskäytäntö helpottaa huomattavasti sokean ja näkevän muusikon kommunikointia.

Kosketinsoittimien käsimerkit

Oikea käsi: ⠨⠜

Vasen käsi: ⠸⠜

Kosketinsoitinmusiikissa käytetään avainmerkkien sijasta käsimerkkejä. Nuottiavaimet esiintyvät ainoastaan teoksen alussa. Käsimerkit kertovat soittajalle, kummalla kädellä nuotit tulee soittaa. Käsimerkki kirjoitetaan aina nuottirivin alkuun. 

C-duuriasteikon säveliä kutsutaan juurisäveliksi. Ne löytyvät pianon valkoisilta koskettimilta. Jokainen juurisävel on mahdollista ylentää, alentaa tai palauttaa. Tähän tarkoitukseen nuottijärjestelmässä on käytössä muunnemerkit eli ylennys-, alennus- ja palautusmerkit:

Muunnemerkki kirjoitetaan aina sen nuotin eteen, jota se koskee. Esim. ylennetty C eli Cis kirjoitetaan [⠩⠙]. Jos oktaavimerkki on tarpeen kirjoittaa muunnemerkin kanssa samaan nuottiin, muunnemerkki tulee kirjoittaa ennen oktaavimerkkiä. Esim. yksiviivainen neljäsosa Cis kirjoitetaan [⠩⠐⠙].

Ylennettyjen ja alennettujen sävelten nimeäminen

Ylennys tai alennus muuttaa sävelen nimeä. Ylennettyjen sävelten nimissä toistuu alkukirjaimen jälkeen tavu ”is”. Eli: C =Cis, D =Dis, F =Fis jne.

Alennettujen sävelten kohdalla logiikka on sama, mutta nyt käytetään tavua ”es”. Eli: C=Ces, D =Des, E =Es jne. Poikkeuksen muodostavat sävelet A =As ja H =B.

Pop/jazz-musiikin koulutus suosii Suomessa merkintätapaa, jossa H-sävel ilmoitetaan B:nä ja alennettu H BB:nä. B:tä ja BB:tä käytettäessä ylennetty B (eli ylennetty H) on nimeltään Bis ja alennettu B (eli alennettu H) on nimeltään Bes. Tässä oppaassa käytössä ovat sävelnimet H ja B. On suositeltavaa, että sävelnimistä keskusteltaessa aluksi varmistutaan siitä, että osapuolet käyttävät samoja sävelnimiä.

Tehtävä 28: Kirjoita oktaavi- ja muunnemerkkejä

Harjoitellaan sekä oktaavimerkkejä että muunnemerkkejä. Seuraavassa tehtävässä on sanallisesti kuvailtu eri oktaaveissa sijaitsevia nuotteja. Tehtävänäsi on kirjoittaa kuvaillut nuotit pistenuottimerkeillä. Ole tarkkana, kun mietit, tarvitaanko oktaavimerkkiä vai ei.

Esimerkki:

Pieni C, pieni H

Vastaus: ⠸⠝⠸⠞⠣⠅

Yksittäiset sävelet ja soinnut eivät ole vain juurettomia ääniä, vaan ne kuuluvat johonkin sävellajiin. Länsimaisessa musiikissa tyypillisimmät sävellajit ovat duuri ja molli. 

Suurimmalle osalle musiikin kanssa tekemisissä oleville ainakin c-duuriasteikko on tuttu. Sehän on se asteikko, joka on löydettävissä pianon valkoisilta koskettimilta, kun äänet soitetaan C:stä H:hon. Duuriasteikon sävelistä muodostuvaa molliasteikkoa kutsutaan luonnolliseksi molliksi. Se löytyy helpoiten, kun soitat pianon valkoiset koskettimet A:sta A:han. Tämä sävelasteikko on pohjasävelensä mukaisesti nimetty a-molliksi. 

A-mollia kutsutaan C-duurin rinnakkaismolliksi, koska C-duuri ja A-molli muodostuvat samoista sävelistä. Jokaisella duurilla on siis samoista sävelistä koostuva rinnakkaismolli ja jokaisella mollilla samoista sävelistä koostuva rinnakkaisduuri. Nimitys rinnakkaissävellaji tarkoittaa joko duuriasteikosta löytyvää rinnakkaista molliasteikkoa tai molliasteikosta löytyvää rinnakkaista duuriasteikkoa. 

Virheellisesti saatetaan tulkita, että esim. C-duuri ja C-molli ovat rinnakkaissävellajeja, onhan niillä sama pohjasävel. Näin ei kuitenkaan ole, koska luonnollisessa C-molliasteikossa on C-duurin ulkopuolisia säveliä. C-molliasteikon sävelet ovat samat kuin Es-duuriasteikossa eli C-mollin rinnakkaissävellaji on Es-duuri.

Jos kaikki tonaalinen musiikki menisi vain C-duurista tai A-mollista, soittajien elämä olisi tietysti helpompaa: pianossa ei olisi mustia koskettimia, omaksuminen ja soittaminen olisi vaivattomampaa. Onneksi ihmisäänen ja soitinten monipuolisen rekisterin esiintuomiseksi iloksemme on kehitetty transponoinnin mahdollistava 12-säveljärjestelmä.

Transponointi tarkoittaa sitä, että äänet siirretään uuteen sävellajiin siten, että äänten välinen etäisyys pysyy täsmälleen samana. Jos esim. C-duurissa olevaa kappaletta korotetaan yhdellä kokosävelaskelella eli suuren sekunti-intervallin verran, sävellajiksi tulee D-duuri.

Esimerkki: Ukko Noa-kappale C-duurissa ja D-duurissa

Esimerkeissä on käytetty tilapäisiä etumerkintöjä, eli C-duuriasteikon ulkopuoliset äänet on merkitty muunnemerkein.

Esimerkki 1, C-duurissa:

⠐⠹⠹⠹⠫⠀⠱⠱⠱⠻ ⠫⠫⠱⠱⠀⠝⠥⠣⠅

Esimerkki 2, D-duurissa:

⠐⠱⠱⠱⠩⠻⠀⠫⠫⠫⠳ ⠩⠻⠻⠫⠫⠀⠕⠥⠣⠅

Olisi varsin epäkäytännöllistä selvittää sävellajiin tarvittavat ylennykset ja alennukset C-duurista transponoimalla ja laskemalla sävelaskelia. Onneksi tähän on kehitetty apuväline: kvinttiympyrä.

Kvinttiympyrä

Kvinttiympyrä ilmaisee ylennysten ja alennusten lukumäärän sekä sen, mitkä äänet ovat ylennettyjä/alennettuja.

Kvinttiympyrän voi ajatella kellotauluna, jossa C-duuri on tasan kello kahdessatoista. Siinä ei ole lainkaan ylennyksiä eikä alennuksia. Kello yhden puolella sijaitsevat ylennysmerkkiset sävellajit ja kello yhdentoista puolella alennusmerkkiset sävellajit.

Seuraava loru kertoo sinulle ylennysmerkkisten sävellajien ylennettyjen sävelten lukumäärät: 

Gideon, David, Aatami ja Eeva hyppäsivät Fissästä Cissään.

Lorussa Gideon on G-duuri, David D-duuri jne. Loru kertoo ylennysmerkkien ilmaantumisjärjestyksen ja niiden lukumäärän. Siinä Gideon eli G-duuri on ensimmäisenä ja David eli D-duuri toisena. Näin ollen siis G-duurissa on yksi ylennys eli yksi C-duuriasteikon ulkopuolinen sävel, ja D-duurissa ylennyksiä on kaksi.

Kun haluat saada selville ylennettyjen sävelten nimet, aloita loru hieman eri paikasta seuraavasti:

Fissästä Cissään Gideon, David, Aatami ja Eeva hyppäsivät.

Kun lorua käytetään tähän tarkoitukseen, pitää huomioida, että nyt kaikki sävelet ovat luonnollisestikin ylennettyjä. Äänet ovat toisin sanoen Fis Cis Gis Dis Ais Eis ja His.

Jos haluat selvittää esim. D-duuriasteikon ylennettyjen sävelten nimet, etene näin:

• Tutki, kuinka mones D-duuri on ylennysmerkkisten sävellajien lorussa: Gideon, David. Ylennyksiä on siis kaksi.
• Ota ylennettyjen sävelten lorusta kaksi ensimmäistä säveltä: Fissästä Cissään eli sävelet Fis ja Cis.
• Kirjoita äänet D:stä alkaen ilman ylennyksiä tai alennuksia: D, E, F, G, A, H ja C.
• Lisää äsken poimimasi ylennetyt sävelet Fis ja Cis niille kuuluville paikoille. Ylennä F-sävel Fissäksi ja C-sävel Cissäksi.
• Saat lopullisen asteikon, johon tulevat sävelet: D, E, Fis, G, A, H ja Cis.

⠐⠱⠫⠩⠻⠳ ⠪⠺⠩⠹⠧⠣⠅

Alennusmerkkisiä sävellajeja varten on olemassa vastaava apuloru:

Fiksusta boksista esiin astuivat despootit Ges ja Ces. 

Tämä loru ilmaisee alennusmerkkien lukumäärän. Esim. Es-duuri on lorussa kolmantena (fiksusta boksista esiin), ja näin ollen es-duurissa on oltava kolme alennusmerkkistä säveltä. 

Alennettujen äänten nimet saadaan selville, kun lorusta jätetään ensimmäinen F-sävel (fiksusta), pois. Toisin sanoen: Boksista Esiin Astuivat, Despootit Ges, Ces ja Fes. Tämän lorun periaate on aivan vastaava, kuin ylennysmerkkisten sävellajien vastaavan runon. Alennetut sävelet ovat siis nimeltään: B, Es, As, Des, Ges, Ces ja Fes. 

Kun haluat selvittää Es-duurin alennettujen sävelten nimet, laske kolme alennettujen sävelten lorun ensimmäistä säveltä: boksista esiin astuivat eli sävelet B, Es ja As. Kirjoita äänet E:stä E:hen valkoisilla koskettimilla ilman ylennyksiä tai alennuksia. Sen jälkeen lisää B, Es ja As omalle paikalleen eli alenna E Essäksi, A Assaksi ja H B:ksi. Lopputuloksena saat Es-duuriasteikon: Es F G As B C D. 

⠣⠐⠫⠻⠳⠣⠪⠀⠣⠺⠹⠱⠧⠣⠅

Etumerkintä

Kappaleen alussa ja sävellajin vaihtuessa nuotissa kerrotaan sävellajissa olevien ylennysten tai alennusten määrä. Tätä merkintää kutsutaan etumerkinnäksi. 

Etumerkintään kirjoitetaan niin monta ylennystä tai alennusta kuin sävellajissa on. Etumerkintä kirjoitetaan ennen tahtiosoitusta, välittömästi ennen tahtiosoituksen murtolukumerkinnän numeromerkkiä. Jos etumerkkejä on neljä tai enemmän, merkitään ylennysten tai alennusten lukumäärä numerolla. Etumerkkien määrän ilmaisevan numeron jälkeen seuraa ylennys tai alennusmerkki ja sen perässä heti tahtiosoitus.

Esimerkkejä

  ⠩⠩⠩⠼⠃⠲

Kolme ylennystä, kaksi neljäsosaa (A-duuri tai Fis-molli)

  ⠣⠼⠃⠲

Yksi alennus, kaksi neljäsosaa (F-duuri tai D-molli).

  ⠼⠑⠩⠼⠉⠦

Viisi ylennystä, kolme kahdeksasosaa (H-duuri tai Gis-molli).

Miksi ylennysten ja alennusten hallinta on tärkeää

Pistenuottikirjoituksen etumerkintä ei kerro sitä, mitkä sävellajin sävelet ovat ylennettyjä/alennettuja. Asia pitää hahmottaa pelkästään etumerkkien lukumäärästä tai niiden puuttumisesta. Myös rinnakkaissävellajien hahmottaminen on tärkeää, koska sävellajin etumerkintä ei kerro, meneekö soitettava teos etumerkkien mukaisessa duurissa vai sen rinnakkaismollissa. Näistä syistä suosittelen lämpimästi kokeneitakin muusikoita käymään asteikkojen muodostusprosessin läpi perusteellisesti ja vaihe vaiheelta, vaikka oman soittimen kanssa asia olisikin pässinlihaa.

Mollisävellajien yhteydessä on tärkeää muistaa, että se tulee nimetä rinnakkaisduurista löytyvien sävelten mukaisesti ja toisinpäin. Esim. H-duurin rinnakkaismolli on nimeltään Gis-molli eikä As-molli, koska H-duurista löytyy sävel Gis eikä As. As-molli olisi  puolestaan ces-duurin rinnakkaissävellaji. Koska Ces-duurissa on enemmän alennusmerkkejä kuin H-duurissa ylennysmerkkejä, ajatellaan tällaiset tilanteet yleensä helpoimman vaihtoehdon kautta.

Korvakuulolla soitettaessa ei ole niin väliä sillä, ajatteletko Es-duuriasteikkoa soittaessasi Essän Dis-sävelenä tai Assan Gis-sävelenä. Nuotinkirjoituksessa asialla on kuitenkin suuri merkitys, koska äänten tulisi vastata sävellajin etumerkinnässä ilmoitettuja tietoja. Jos Dis-sävel kirjoitetaan Es-duuriin, se tarvitsee tilapäisen ylennysmerkinnän, ja tällä merkintätavalla nuottitekstissä vilisisi valtavasti turhia ylennysmerkkejä.

Jos siis kirjoitat nuotteja, sinun on oltava selvillä muunnemerkkien oikeasta ryhmittelystä eli enharmoniasta. Vielä tärkeämpää enharmonia on intervallien lukemisessa ja kirjoittamisessa (ks. luku Intervallit).

Palautusmerkki

Kun sävellajin etumerkintä on ilmoitettu nuotin alussa, tarkoittaa se sitä, että kaikki etumerkinnän mukaiset sävelet on ylennetty/alennettu kunnes toisin ilmoitetaan. Jos vaikkapa nuotin alussa on ilmoitettu kaksi ylennysmerkkiä, tarkoittaa se sitä, että D-duuri-sävellajin Fis ja Cis-sävelet ovat oletusarvoisesti ylennetty. Mitään tilapäisiä etumerkkejä ei siis tarvita.

Palautusmerkki kumoaa tilapäisesti sävellajin mukaisen ylennyksen/alennuksen siihen liittyvästä sävelestä. Jos esim. D-duurissa halutaan kirjoittaa C eikä Cis, sävelten eteen kirjoitetaan palautusmerkki [⠡⠹].

Palautusmerkki on voimassa ainoastaan tahdin kerrallaan. Seuraavassa tahdissa palautusmerkin vaikutus kumoutuu, ja ylennetyt/alennetut sävelet soitetaan sävellajin etumerkinnän mukaisesti. Sama koskee tilapäisiä ylennys- ja alennusmerkkejä; nekin ovat voimassa vain tahdin kerrallaan. Jos esim. D-duurissa on kirjoitettu tahti, jossa ensin on palautettu F-sävel ja sitten sävellajin mukainen Fis-sävel, pitää Fis-sävelen aikaansaamiseksi jälkimmäisen F-sävelen eteen kirjoittaa ylennysmerkki palautusmerkin kumoamiseksi. 

Tämä sääntö on syytä muistaa etenkin nuotteja käsin kirjoitettaessa. Tietokoneohjelmat ovat onneksi ohjelmoitu niin, että palautukset ja muut vaaditut merkit tulevat automaattisesti, kunhan sävellajin etumerkintä on oikein. Tästä huolimatta nuotinkirjoitusohjelmallakin tehdyt nuotit on erittäin suositeltavaa oikolukea huolellisesti.

Esimerkki 1:

  ⠩⠩⠼⠙⠲
⠐⠊⠛⠋⠙⠡⠻⠋⠑⠣⠅

Sävellaji on D-duuri. Tahdissa esiintyy kuitenkin sävel F, joten sen edessä on palautusmerkki, joka kumoaa etumerkinnän ylennyksen.

Esimerkki 2:

  ⠩⠩⠼⠙⠲
⠐⠊⠛⠑⠡⠛⠊⠛⠋⠑⠣⠅

Tässä esimerkissä Fis-sävel esiintyy ensimmäisen kerran etumerkinnän mukaisesti. Toisella kerralla sen edessä on palautusmerkki. Kolmannella kerralla sen edessä ei ole merkintää, mutta palautus on voimassa, koska sitä ei ole kumottu.

Esimerkki 3:

  ⠩⠩⠼⠙⠲
⠐⠊⠛⠑⠡⠛⠊⠩⠛⠋⠑⠣⠅

Tässä esimerkissä Fis-sävel esiintyy ensimmäisen kerran etumerkinnän mukaisesti. Toisella kerralla sen edessä on palautusmerkki eli sävel on F. Kolmannella kerralla Fis-sävelen edessä on ylennysmerkki. Näin ollen se on palautettu lähtötilanteeseen ja aiempi palautusmerkki on kumottu. 

Tehtävä 29: Tunnista nuotit

Tunnista muunnemerkein kirjoitetut sävelet. Kirjoita sävelnimet alle kirjaimin.

Esimerkki:

⠩⠙⠀⠩⠑⠀⠣⠓

Vastaus: Cis, Dis, Ges

Tehtävä 30: Tunnista sävellajit ja tahtiosoitukset

Tunnista seuraavat sävellajit ja tahtiosoitukset. Mainitse vastauksessa myös kyseisen duurin rinnakkaismolli. Kertaathan aiemmin oppimamme enharmoniasäännöt ennen tehtävän tekemistä!

Tehtävä 31: Kirjoita etumerkinnät ja tahtiosoitukset

Kirjoita ohjeiden mukaiset sävellaji– ja tahtiosoitusmerkinnät.

Tehtävä 32: Lisää sävellajeja ja tahtiosoituksia

Kirjoita etumerkintä ja tahtiosoitus pistenuottimerkintänä tekstimuotoisen kuvauksen perusteella. Mollisävellajien kohdalla päättele aluksi se duurisävellaji, jonka rinnakkainen molli on kyseessä. Rinnakkaisduurin saat parhaiten selville menemällä pienen terssin (puolitoista sävelaskelta) ylöspäin molliasteikon perussävelestä. Esim. A-mollin rinnakkaisduuri on C-duuri. A:sta puolitoista sävelaskelta ylöspäin menemällä saavutaan C-sävelelle.

Tehtävä 33: Kirjoita nuotit

Kirjoita kirjaimin kirjoitetut sävelet nuottimerkkeinä. Huomioi jokaisen melodian etumerkintä. Mukana on sävellajiin kuulumattomia ylennettyjä tai alennettuja säveliä. Tehtävänäsi on annetun sävellajin perusteella kirjoittaa äänet nuottimerkkeinä siten, että kirjoitat tilanteen mukaan ylennys, alennus tai palautusmerkin nuotin eteen. Huomioithan, että tilapäinen etumerkintä tulee kirjoittaa ainoastaan sävellajiin kuulumattomien sävelten eteen. Luethan huolella oppaan palautusmerkkiä ja tilapäisiä etumerkkejä koskevan osion ennen tämän tehtävän tekemistä! Voit kirjoittaa haluamassasi oktaavialassa. Nuotteja on kahdeksan kappaletta per tehtäväkohta, joten kahdeksasosanuottien käyttäminen lienee helpointa.

Esimerkki:

⠀⠀⠀⠩⠼⠙⠲

Fis G A H Dis E D C

Vastaus:

⠐⠛⠓⠊⠚⠩⠑⠋⠡⠑⠙⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠙⠲

⠀⠀⠀⠩⠩⠼⠙⠲

⠀⠀⠀⠣⠼⠙⠲

⠀⠀⠀⠣⠣⠼⠙⠲

⠀⠀⠀⠩⠩⠩⠼⠙⠲

⠀⠀⠀⠣⠣⠣⠼⠙⠲

⠀⠀⠀⠼⠙⠩⠼⠙⠲

⠀⠀⠀⠼⠙⠣⠼⠙⠲

⠀⠀⠀⠼⠑⠩⠼⠙⠲

Näkevien nuottikirjoituksessa äänenkorkeuden määrittelee se, mihin kohtaan nuottiviivastoa soitettava nuotti on piirretty. Pistenotaatio ei käytä nuottiviivastoa. Sen vuoksi äänenkorkeuden määrittelemiseen tarvitaan oma merkkinsä, joka kertoo, mistä oktaavialasta ääni kuuluu soittaa.

Mikä on oktaavi ja oktaaviala?

Länsimaisessa musiikissa on kaksitoista soivaa itsenäistä säveltä. Kun ne soitetaan järjestyksessä peräkkäin esim. pianon koskettimistolta, ne ovat puolen sävelaskeleen päässä toisistaan. Tätä asteikkoa kutsutaan kromaattiseksi asteikoksi.

Kun soitat esim.pianolla C-sävelestä alkaen kaikki koskettimet jompaankumpaan suuntaan, törmäät uudelleen korkeammalta tai matalammalta soivaan C-säveleen. Tätä välimatkaa kutsutaan oktaaviksi. 

Oktaaviala kertoo, miltä äänenkorkeudelta sävel soitetaan. Oktaaviala vaihtuu aina C:n kohdalla. Oktaavialoista tunnetuin lienee yksiviivainen oktaaviala. Se on se oktaaviala, josta pianon ns. keski-C löytyy eli noin koskettimiston puolivälistä.

Oktaavialat ovat matalammasta korkeimpaan lueteltuna seuraavat:

• Subkontra oktaaviala
• Kontra oktaaviala
• Suuri oktaaviala
• Pieni oktaaviala
• Yksiviivainen oktaaviala
• Kaksiviivainen oktaaviala
• Kolmiviivainen oktaaviala
• Neljäviivainen oktaaviala
• Viisiviivainen oktaaviala

Oktaavimerkit

Milloin oktaavimerkkiä käytetään?

Olisi epäkäytännöllistä kirjoittaa oktaavimerkki jokaisen nuotin eteen. Oktaavimerkkejä tulee käyttää seuraavien sääntöjen mukaan:

• Aina uuden rivin alussa
• Jos kaksi peräkkäistä nuottia ovat samassa oktaavialassa vähintään sekstin päässä toisistaan
• Jos kaksi peräkkäistä nuottia ovat eri oktaavialoissa vähintään kvartin päässä toisistaan
• Aina avainmerkkien ja kosketinsoittimien käsimerkkien jälkeen (katso 8. Nuottiavaimet ja kosketinsoittimien käsimerkit )
• Aina, kun nuottitekstin keskellä on jokin muu merkintä (esimerkiksi tekstimuotoinen tai rakennemerkintä) ja tämän jälkeen palataan takaisin nuottitekstiin (katso 9. Kertaus- ja rakennemerkit

Jos kvartti ja seksti eivät ole sinulle tuttuja, katso luku Intervallit.

Tehtävä 23: Tunnista oktaavimerkit

Tunnista seuraavat oktaavimerkit. Kirjoita alle kirjaimin, mitä oktaavia ne merkitsevät. Tarvittaessa voit käyttää apunasi yllä olevaa oktaavimerkkitaulukkoa.

Tehtävä 24: Kirjoita oktaavimerkit

Kirjoita seuraaviin oktaaveihin kuuluvat oktaavimerkit pistenuottimerkintänä.

Tehtävä 25: Tunnista nuotti ja oktaaviala

Tämän tehtävän kaikki nuotit on kirjoitettu eri oktaavialoihin. Tehtävänäsi on tunnistaa nuotti, aika-arvo ja oktaaviala. Kirjoita Vastaus tekstimuodossa. Huomaathan, että kyseessä on oktaavimerkkiharjoitus. Vaikka nuotit on järjestetty tahteihin, ne eivät ole varsinaisia melodioita eikä niillä täten kannata harjoitella varsinaista nuotinlukua melodioita soittamalla.

⠀⠀⠀⠼⠙⠲⠀
⠐⠹⠨⠹⠸⠓⠘⠛⠰⠻⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠙⠲ 
⠰⠻⠨⠻⠸⠑⠘⠙⠐⠻⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠙⠲ 
⠸⠛⠘⠛⠐⠓⠨⠓⠸⠑⠐⠑⠨⠹⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠙⠲ 
⠸⠱⠘⠹⠐⠛⠨⠛⠰⠛⠸⠋⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠙⠲ 
⠐⠹⠸⠹⠨⠱⠰⠋⠘⠋⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠙⠲
⠘⠚⠸⠊⠐⠊⠈⠓⠸⠺⠨⠹⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠙⠲
⠸⠹⠰⠹⠸⠋⠐⠋⠰⠑⠘⠙⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠙⠲ 
⠸⠹⠐⠹⠘⠛⠸⠛⠐⠊⠘⠙⠣⠅

Tehtävä 26: Tunnista nuotti ja oktaaviala

Jatka harjoittelua: Tämän tehtävän kaikki nuotit on kirjoitettu eri oktaavialoihin. Tehtävänäsi on tunnistaa nuotti, aika-arvo ja oktaaviala. Kirjoita Vastaus tekstimuodossa. Huomaathan, että kyseessä on oktaavimerkkiharjoitus. Vaikka nuotit on järjestetty tahteihin, ne eivät ole varsinaisia melodioita eikä niillä täten kannata harjoitella varsinaista nuotinlukua melodioita soittamalla.

⠀⠀⠀⠼⠙⠲⠀⠀
⠈⠹⠐⠱⠨⠓⠸⠛⠰⠫⠣⠅ 

⠀⠀⠀⠼⠙⠲⠀
⠘⠪⠠⠠⠪⠸⠙⠨⠑⠈⠹⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠙⠲
⠐⠳⠸⠳⠘⠪⠈⠈⠛⠠⠠⠙⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠙⠲⠀⠀
⠠⠹⠐⠹⠰⠳⠸⠓⠨⠛⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠙⠲⠀⠀
⠠⠠⠻⠈⠈⠪⠰⠹⠐⠑⠰⠊⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠙⠲⠀⠀
⠈⠪⠐⠪⠨⠑⠸⠚⠘⠱⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠙⠲⠀⠀
⠐⠙⠘⠙⠈⠊⠐⠊⠸⠑⠨⠚⠐⠊⠈⠈⠙⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠙⠲
⠐⠹⠈⠈⠊⠠⠑⠘⠙⠸⠛⠨⠱⠣⠅

Tehtävä 27: Täydennä puuttuvat oktaavimerkit

Tehtävän melodioista puuttuu osa oktaavimerkeistä. Tehtävänäsi on täydentää melodioihin puuttuvat oktaavimerkit. Et saa muuttaa tai poistaa olemassaolevia oktaavimerkkejä. Tee sellaisia ratkaisuja, että kaikille oktaavimerkinnöille on pistenuottien oktaavimerkkisääntöjen mukaiset perusteet. Melodiat eivät välttämättä ole musiikillisesti loogisia, joten ajattele niitä vain oktaavimerkkien kannalta.

⠀⠀⠀⠼⠙⠲⠀
 ⠹⠐⠫⠪⠓⠛⠀⠋⠙⠛⠐⠑⠝⠣⠅⠀

⠀⠀⠀⠼⠙⠲ 
 ⠹⠐⠳⠻⠱⠀⠳⠋⠓⠝⠣⠅⠀

⠀⠀⠀⠼⠙⠲ 
 ⠓⠐⠛⠛⠛⠋⠙⠐⠱⠀⠓⠛⠑⠓⠝⠣⠅⠀

⠀⠀⠀⠼⠙⠲ 
 ⠫⠪⠐⠻⠺⠀⠙⠓⠸⠊⠋⠑⠛⠫⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠙⠲ 
 ⠙⠙⠙⠑⠐⠚⠚⠚⠚⠀⠙⠐⠋⠊⠙⠚⠐⠓⠫⠣⠅⠀

⠀⠀⠀⠼⠙⠲
 ⠋⠓⠐⠛⠊⠓⠛⠛⠛⠀⠪⠸⠺⠏⠣⠅⠀

⠀⠀⠀⠼⠙⠲
 ⠫⠸⠪⠻⠺⠀⠙⠐⠓⠊⠋⠑⠛⠫⠣⠅

Ryhmittäminen on pistenuottikirjoituksen oma merkintätapa, jonka lähin vastine visuaalisessa nuottikirjoituksessa on nuottien palkittaminen. Ryhmittäminen koskee kuudestoistaosia ja tätä pienempiä aika-arvoja. Jos esim. kuudestoistaosia on kirjoitettu suuri määrä peräkkäin, on niiden lukeminen kömpelöä. 

Esimerkki:

 ⠀⠀⠀⠼⠙⠲⠀
⠽⠵⠯⠿⠷⠮⠾⠽⠾⠮⠷⠿⠯⠵⠽⠾⠣⠅

Tämän takia nuotit ryhmitetään. Ryhmitettäessä nuottiryhmän ensimmäisessä nuotissa on aika-arvon ilmaiseva alapiste/pisteet. Ryhmän muut nuotit kirjoitetaan ilman alapisteitä, siis kuin kahdeksasosina. Ryhmitettynä äskeinen esimerkki näyttää tältä: 

⠀⠀⠀⠼⠙⠲⠀
⠽⠑⠋⠛⠷⠊⠚⠙⠾⠊⠓⠛⠯⠑⠙⠚⠣⠅

Ryhmä voi olla kolmen tai useamman nuotin mittainen. Ryhmän nuottien on oltava samassa iskualassa. Toisin sanoen nuottien on tahdin sisällä jakaannuttava keskenään samalla tavalla, jotta ryhmittely onnistuu. Ryhmän pituus riippuu siis tahtilajista.

Ryhmittämistä ei tehdä, jos kuudestoistaosanuottia seuraa kahdeksasosanuotti tai kahdeksasosatauko. Seuraavassa esimerkissä kahdeksasosat ovat tahdin toisella iskulla heti neljän kuudestoistaosanuotin jälkeen. Ensimmäisiä kuudestoistaosia ei ole ryhmitelty. Jälkimmäiset on, koska niiden jälkeen tulee neljäsosa.

⠀⠀⠀⠼⠙⠲
⠷⠮⠾⠽⠑⠋⠵⠙⠚⠊⠳⠣⠅

Ryhmittäminen tehdään myös silloin, kun ryhmässä ensimmäisenä onkin tauko eikä nuotti. Seuraavassa esimerkissä ryhmä alkaa 1/16-osa tauolla.

⠀⠀⠀⠼⠙⠲
⠍⠙⠙⠙⠽⠙⠙⠙⠹⠹⠣⠅

Ryhmittely tapahtuu tässä tilanteessa aivan samalla tavalla riippumatta siitä, onko kyseessä tauko vai nuotti. Sen sijaan, jos tauko esiintyy jossain muussa kohdassa kuin ryhmän alussa, ryhmittäminen on keskeytettävä siihen. Esim:

⠀⠀⠀⠼⠙⠲
⠍⠙⠙⠙⠽⠍⠽⠽⠹⠹⠣⠅

Ensimmäisen ryhmän tauko ja nuotit ryhmitellään, koska tauko on ryhmän ensimmäinen merkki. Sen sijaan toista kuudestoistaosanuottien ja tauon muodostamaa ryhmää ei ryhmitellä, sillä tauko sijaitsee ryhmässä toisena. Kun ryhmässä on tauko, ryhmittely on siis mahdollista vain silloin, kun se on ryhmän ensimmäinen merkki.

Vaikka ryhmittely koskee kuudestoistaosien ohella myös muita pienempiä aika-arvoja, tämän oppaan esimerkeissä ja tehtävissä ei kuitenkaan esiinny kuudestoistaosia pienempiä nuotteja.

Ryhmittäminen tahtilajin mukaan

Jotta ymmärtäisimme miten nuotit tulee ryhmitellä kulloisessakin tahtilajissa, meidän tulee ymmärtää tahtilajin iskuala. Iskuala määrittelee sen, montako nuottia ryhmään tulee.

Mikäli tahtiosoituksen viimeinen numero on 4, kyseisen tahtilajin nuotit ryhmitetään aina neljän ryhmiin. Mikäli viimeinen numero on 8, ryhmittely riippuu tahtilajista seuraavasti: 

• Tahtilaji 2/8: ryhmittäminen neljän ryhmiin
• Tahtilaji 3/8: ryhmittäminen kuuden ryhmiin
• Tahtilaji 4/8: ryhmittäminen neljän ryhmiin
• Tahtilajit 6/8 ja 12/8: ryhmittäminen kuuden ryhmiin

Seuraava epäsymmetrisiä tahtilajeja käsittelevä osuus on tarkoitettu edistyneemmille musiikinopiskelijoille. Jos olet vasta opintojesi alussa, riittää, kun osaat yleisimpien tahtilajien ryhmittelysäännöt. Voit suoraan hypätä tämän osion yli.

Tahtilajit 5/8 ja 7/8 ovat ns. epäsymmetrisiä tahtilajeja. Näissä tahtilajeissa on siis kaksi iskualaa yhden tahdin sisällä. Asia on helpoin hahmottaa, jos ajattelet, että yhden tahdin sisällä on ikään kuin kaksi itsenäistä tahtia, joissa on eri tahtiosoitus. Tahtilajissa 5/8 on yhdessä tahdissa ikään kuin yksi 3/8-tahti ja yksi 2/8-tahti. Tahtilajissa 7/8 on puolestaan yksi 4/8-tahti ja yksi 3/8-tahti. Iskualat voivat esiintyä joko 2+3 tai 3+2 5/8-tahtilajissa. 7/8-tahtilajissa iskualat voivat esiintyä joko 3+4 tai 4+3. Ryhmittäminen toteutetaan näiden iskualojen ehdoilla seuraavasti:

Esimerkki: tahtilaji 5/8, iskualat 3+2

⠀⠀⠀⠼⠑⠦
⠽⠙⠙⠙⠙⠙⠽⠙⠙⠙⠀⠽⠙⠙⠙⠙⠙⠽⠙⠙⠙⠣⠅

Esimerkki: tahtilaji 5/8, iskualat 2+3

⠀⠀⠀⠼⠑⠦
⠽⠙⠙⠙⠽⠙⠙⠙⠙⠙⠀⠽⠙⠙⠙⠽⠙⠙⠙⠙⠙⠣⠅

Samat periaatteet ovat suoraan sovellettavissa sellaisenaan myös muihin epäsymmetrisiin tahtilajeihin. 

Myös 1/16-osanuottien ja sitä pienempien aika-arvojen muodostamia trioleita voidaan ryhmitellä. Tällaisessa tilanteessa yksi trioli on kolmen nuotin muodostama ryhmä. Triolin ensimmäinen nuotti kirjoitetaan siis alapisteiden kanssa ja kaksi muuta kuten kahdeksasosat. Seuraavan esimerkin 1/16-osatriolit on ryhmitelty:

⠀⠀⠀⠼⠙⠲
⠹⠆⠷⠊⠓⠆⠿⠓⠛⠫⠣⠅

Mikäli 1/16-osatriolia seuraa välittömästi kahdeksasosanuotti, edeltävän triolin ryhmittely ei ole mahdollista. Esim:

⠀⠀⠀⠼⠙⠲
⠹⠆⠷⠊⠓⠆⠿⠷⠿⠋⠛⠳⠣⠅

Seuraavat harjoitukset perustuvat kehorytmeihin. Niiden avulla opit helposti, kuinka monta nuottia ryhmään tarvitaan yleisimmissä tahtilajeissa.

Tahtilaji 4/4

1. Polje jaloillasi perussykettä vasemmalla ja oikealla jalalla laskien samalla mielessäsi ”yy, kaa, koo nee” jne. Voit vaikkapa kävellä paikallasi. Ota verkkainen tempo.

2. Taputa aluksi kahdeksasosia käsilläsi. Kahdeksasosia menee kaksi kappaletta yhden neljäsosan ”sisään”. Toisin sanoen yhtä jalkaa kohden tulee aina kaksi taputusta ja neljää jalan tömistystä kohden tulee kahdeksan taputusta.

Jalat: ”yy, kaa, koo, nee”

Kädet: ”yy kaa koo nee, yy kaa koo nee”

3. Laitetaan käsille vähän lisää tekemistä ja pistetään käsille tempoa puolet lisää. Nyt kädet tekevät kin peräti neljä iskua yhtä jalan tömistystä kohden:

Jalat: ”yy, kaa, koo, nee”

Kädet: ”yy kaa koo nee, yy kaa koo nee, yy kaa koo nee, yy kaa koo nee”

Tässä tahtilajissa kuudestoistaosat jakautuvat neljän ryhmiin. Näin tapahtuu luonnollisestikin myös 2/4-tahtilajissa, joka on pituudeltaan puolet 4/4-tahtilajista, mutta muuten täysin samanlainen iskualaltaan.

Tahtilaji 3/4

1. Polje jaloillasi perussykettä vasemmalla ja oikealla jalalla laskien samalla mielessäsi ”yy kaa koo”. Olet luultavasti tanssinut joskus valssia, jalat menevät aivan samalla tavalla tässä rytmissä. Ota nytkin verkkainen tempo.

2. Taputa aluksi kahdeksasosia käsilläsi. Kahdeksasosia menee jälleen kaksi kappaletta yhden neljäsosan ”sisään”. Toisin sanoen yhtä jalkaa kohden tulee aina kaksi taputusta ja kolmea jalan tömistystä kohden tulee kuusi taputusta.

Jalat: ”yy kaa koo, yy kaa koo”

Kädet: ”yy kaa yy kaa yy kaa, y kaa yy kaa yy kaa”

3. Laitetaan käsille vähän lisää tekemistä ja pistetään käsille tempoa puolet lisää. Nyt kädet tekevätkin peräti neljä iskua yhtä jalan tömistystä kohden:

Jalat: ”yy kaa koo, yy kaa koo”

Kädet: ”yy kaa koo nee yy kaa koo nee yy kaa koo nee, yy kaa koo nee yy kaa koo nee yy kaa koo nee”

Kuten tässä havaitsemme, kuudestoistaosat tässä tahtilajissa jakaantuvat neljän ryhmiin, aivan kuten edellisissäkin tahtilajeissa.

Tahtilaji 6/8

1. Polje jaloillasi perussykettä vasemmalla ja oikealla jalalla laskien samalla mielessäsi ”yy kaa”. Yksi jalan tömistys on nyt pituudeltaan pisteellisen neljäsosan verran, eli se kestää yhden neljäsosan ja  kahdeksasosanuotin ajan. Ota nytkin verkkainen tempo.

2. Taputa aluksi kahdeksasosia käsilläsi. Kahdeksasosia menee kolme kappaletta yhden pisteellisen neljäsosanuotin ”sisään”. Toisin sanoen yhtä jalan tömistystä kohden tulee aina kolme kahdeksasosaa, eli kaksi jalan iskua tekee kuusi kahdeksasosaa ja tahti täyttyy.

Jalat: ”yy kaa, yy kaa”

Kädet: ”yy kaa koo yy kaa koo, yy kaa koo yy kaa koo”

3. Laitetaan käsille vähän lisää tekemistä ja pistetään käsille tempoa puolet lisää. Nyt kädet tekevätkin peräti kuusi iskua yhtä jalan tömistystä kohden:

Jalat: ”yy kaa, yy kaa”

Kädet: ”yy kaa koo nee vii kuu yy kaa koo nee vii kuu, yy kaa koo nee vii kuu yy kaa koo nee vii kuu”

Tässä tahtilajissa kuudestoistaosat jakautuvat kuuden ryhmiin.

Tehtävä 20: Ryhmittele nuotit

Tässä tehtävässä on rytmejä joiden nuotit kaipaavat ryhmittelyä. Ryhmittele nuotit ja kirjoita Vastaus alle.

⠀⠀⠀⠼⠙⠲
⠽⠽⠽⠽⠽⠽⠽⠽⠹⠹⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠙⠲
⠹⠽⠽⠽⠽⠽⠽⠽⠽⠽⠽⠽⠽⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠙⠲
⠭⠙⠹⠙⠙⠽⠽⠽⠽⠣⠅ 

⠀⠀⠀⠼⠙⠲
⠽⠽⠽⠽⠹⠽⠽⠽⠽⠙⠽⠽⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠋⠦
⠹⠄⠽⠽⠽⠽⠽⠽⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠉⠲
⠹⠄⠽⠽⠽⠽⠽⠽⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠉⠲
⠭⠙⠹⠽⠽⠽⠽⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠙⠲
⠽⠽⠙⠽⠽⠙⠽⠽⠽⠽⠹⠣⠅

Tehtävä 21: Ryhmittele ryhmiteltävissä olevat nuotit

Ryhmittele seuraavat nuotit. Kaikki tehtävän nuotit eivät välttämättä ole ryhmiteltävissä. Näissä tapauksissa jätä Vastaus tyhjäksi.

⠀⠀⠀⠼⠙⠲
⠧⠙⠙⠽⠽⠽⠽⠹⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠙⠲
⠽⠽⠙⠽⠽⠙⠽⠽⠽⠽⠙⠽⠽⠣⠅

 ⠀⠀⠀⠼⠋⠦
⠍⠽⠙⠙⠽⠽⠽⠽⠙⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠉⠲
⠹⠽⠽⠽⠽⠹⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠉⠲
⠹⠽⠽⠽⠽⠙⠙⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠃⠲
⠽⠽⠽⠽⠙⠙⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠃⠲
⠙⠙⠽⠽⠽⠽⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠙⠲
⠽⠽⠽⠽⠙⠽⠽⠽⠽⠽⠽⠹⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠙⠲
⠽⠽⠽⠽⠽⠽⠽⠽⠽⠽⠽⠽⠙⠽⠽⠣⠅

Tehtävä 22: Ryhmitä nuotit oikein

Tämän tehtävän nuotit on ryhmitetty väärin. Tehtävänäsi on ryhmittää nuotit oikein.

⠀⠀⠀⠼⠙⠲
⠽⠙⠙⠙⠽⠽⠽⠽⠹⠧⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠙⠲
⠽⠙⠙⠙⠽⠙⠙⠙⠙⠙⠹⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠙⠲
⠽⠽⠽⠽⠽⠙⠙⠙⠹⠹⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠉⠲
⠽⠙⠙⠙⠙⠙⠽⠙⠙⠙⠙⠙⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠋⠦
⠽⠙⠙⠙⠽⠙⠙⠙⠽⠙⠙⠙⠣⠅

⠀⠀⠀⠼⠃⠲
⠽⠙⠙⠙⠙⠽⠽⠽⠣⠅

Nuottikirjoituksessa nuotit jaetaan ryhmiin, jossa kussakin on sama määrä iskuja. Näitä ryhmiä kutsutaan tahdeiksi.

Sen, kuinka monta iskua tahdissa on, määrittää tahtiosoitus. Tahtiosoitus on nuotin alussa oleva merkintä, joka kertoo tahdin sisältämien iskujen määrän sekä iskualan. Esim. tahtiosoitus 4/4  [⠼⠙⠲] määrittelee, että tahtilajin iskut ovat neljäsosia ja että yhteen tahtiin mahtuu tasan neljä neljäsosanuottia. Iskualalla tarkoitetaan sitä, mikä on perussykkeen ilmentämiseen käytetty tyypillinen nuottiarvo kulloisessakin tahtilajissa. Esim. 4/4-tahtilajissa syke voidaan toki ajatella myös kahdeksasosapohjaisena tahtien näyttäessä periaatteessa aivan samalta. Tuolloin kuitenkin olisi syytä kirjoittaa tahtiosoitukseksi perussykettä paremmin ilmentävä 8/8. 

Nuotteja tahteihin kirjoitettaessa on aina huomioitava tahtiosoitus. Jos se on esim. 4/4 [⠼⠙⠲], tahtiin mahtuu vain neljän neljäsosan verran materiaalia, ei yhtään enempää tai vähempää. Tahtia ei voi koskaan jättää ”kesken”. Jos esim. kirjoitat 4/4-tahtilajissa tahdin, jossa on soivana äänenä ainoastaan puolinuotti, sinun on kirjoitettava perään puolinuotti tauko tahdin täyttämiseksi. Jos kirjoittaisit pelkän puolinuotin ilman taukoa, tahdin tahtiosoitus muuttuisi 2/4 ja se tarvitsisi uuden tahtiosoitusmerkinnän.

Yhteenlaskettaessa nuotit käyttäytyvät samoin kuin murtoluvut matemaattisessa ympäristössä. 4/4-tahtilaji siis täyttyy yhtä lailla neljästä neljäsosasta, kahdeksasta kahdeksasosasta, kuin kuudestatoista kuudestoistaosastakin.

Tahtien merkitseminen

Samassa tahdissa olevat nuotit kirjoitetaan kiinni toisiinsa. Tahdin vaihtuminen merkitään kirjoittamalla tahdin päätyttyä yksi tyhjä suunnikas ennen seuraavan tahdin alkua. 

Mustapainoksen käyttäjät kutsuvat tahdin vaihtumista ilmaisevaa väliä nimellä tahtiviiva. Nimitys tulee tavasta, jolla tahdin vaihtuminen visuaalisessa notaatiossa ilmaistaan. Pistekäyttäjän ei pidä tästä nimityksestä hämääntyä. Tahtiviiva tarkoittaa pistenuottikirjoituksessa sitä tyhjää suunnikasta, jolla ilmaistaan tahdin vaihtuminen.

Esimerkki: C-duuriasteikko 4/4-tahtilajissa

  ⠼⠙⠲
⠹⠱⠫⠻⠀⠳⠪⠺⠹⠣⠅

Tehtävä 18: Järjestä nuotit tahdeittain

Tässä tehtävässä on nuottiryppäitä, jotka sinun tulisi järjestää annetun tahtiosoituksen ja tahtimäärien mukaisiin tahteihin. Nuotit on kirjoitettu kiinni toisiinsa ilman tahtiviivoja. Järjestä nuoteista kulloisenkin tehtävänannon mukainen määrä tahteja niin, että tahdit ovat täysiä. Selkeyden vuoksi tehtävässä on käytetty pelkkiä C-nuotteja aika-arvojen ilmaisemiseen. 

Esimerkkitehtävä: 2 tahtia 4/4-tahtilajissa

⠹⠹⠹⠹⠹⠙⠙⠙⠙⠙⠙⠣⠅

Vastaus:

⠹⠹⠹⠹ ⠹⠙⠙⠙⠙⠙⠙⠣⠅

⠝⠹⠹⠙⠙⠹⠙⠙⠹⠣⠅

 ⠹⠝⠙⠙⠝⠣⠅

 ⠙⠙⠹⠝⠝⠙⠙⠹⠝⠹⠙⠙⠣⠅

 ⠙⠙⠭⠙⠙⠙⠙⠙⠹⠹⠹⠹⠣⠅

 ⠽⠽⠽⠽⠽⠽⠙⠙⠙⠙⠙⠙⠙⠭⠭⠝⠹⠹⠹⠽⠽⠽⠽⠣⠅

Tahtiosoituksen merkitseminen

Tahtiosoitus merkitään nuotin ensimmäiselle sivulle heti otsikon ja tekijätietojen jälkeen. Se kirjoitetaan hieman sisennettynä omalle rivilleen. Tahtiosoitus kirjoitetaan murtolukuna kuten matematiikassa. Esim. 4/4-tahtiosoitus kirjoitetaan [⠼⠙⠲].

Perinteisen murtolukumerkinnän lisäksi 4/4-tahtilaji voidaan merkitä kahdella muullakin tavalla. Mustapainoksen C-kirjain [⠨⠉] tarkoittaa 4/4-tahtiosoitusta. Merkintä siis luetaan ja tulkitaan samalla tavalla, kuin ”normaali” murtolukuna merkitty 4/4-tahtiosoitus.

Alla breve [⠸⠉] tarkoittaa teknisesti ottaen 4/4-tahtiosoitusta. Yhteen alla breve-tahtiin mahtuu nuotteja aivan sama määrä, kuin perinteisellä 4/4-tahtiosoituksella merkittyyn tahtiin. Näin kirjoitetut tahdit luetaan kuitenkin siten, että syke ajatellaan etenevän puolinuoteittain. Kun siis 4/4-tahtilajissa ajatellaan syke kaikki neljäsosat huomioiden ”yy kaa koo nee”, alla breve-tahtilajissa lasketaan yhden tahdin aikana ainoastaan kahteen ”yy kaa” niin, että iskut ovat puolinuotin mittaisia.

Tehtävä 19: Kirjoita tahtiosoitukset

Kirjoita murtoluvuin seuraavat tahtiosoitukset:

Pistenuottien perusmerkit perustuvat C-duuriasteikon säveliin. C-duuriasteikko on se asteikko, joka syntyy, kun pianon valkoiset koskettimet soitetaan C:stä H:hon. Asteikon sävelet ovat nimeltään C D E F G A H.

Nuotit C–H muodostetaan pistenuottimerkkeinä aakkosten kirjaimista D-J. Kahdeksasosa-C-nuotti näyttää samalta kuin d-kirjain, D-nuotti näyttää samalta kuin E-kirjain jne. 

Kahdeksasosanuotit muodostetaan pisteillä 1, 2, 3 ja 4. Pisteiden 3 ja 6 lisääminen suunnikkaaseen tai niiden puuttuminen määrittävät nuotin aika-arvon seuraavasti:

• Ei alapisteitä 3 ja 6 = kahdeksasosanuotti [⠙]
• Alapiste 3 = puolinuotti [⠝]
• Alapiste 6 = neljäsosanuotti [⠹]
• Alapisteet 3 ja 6 = kokonuotti tai kuudestoistaosanuotti [⠽]

Kahdeksasosanuotti

Kahdeksasosanuotit muodostetaan käyttäen pisteitä 1, 2, 4 ja 5. Alapisteet 3 ja 6 eivät ole käytössä.

C-duuriasteikko kahdeksasosina

Tehtävä 1: Tunnista kahdeksasosanuotit

Tunnista kahdeksasosanuotit ja kirjoita nuottinimet kirjaimin alle. Käytä apunasi yllä olevaa merkkitaulukkoa.

Tehtävä 2: Kirjoita kahdeksasosanuotit

Seuraavassa tehtävässä nuotit on kirjoitettu nuottiniminä kirjaimilla. Kirjoita nämä nuotit kahdeksasosina:

Neljäsosanuotti

Neljäsosanuotti muodostuu, kun kahdeksasosanuotin pisteiden lisäksi samaan suunnikkaaseen lisätään piste 6. Esim. neljäsosa-C sisältää pisteet 1 4 5 6 [⠹]

C-duuriasteikko neljäsosina

Tehtävä 3: Tunnista neljäsosanuotit

Tunnista neljäsosanuotit ja kirjoita alle nuottien nimet kirjaimin.

Tehtävä 4: Tunnista nuotit

Tunnista nuotit ja kirjoita alle nuottien nimet kirjaimin. Tehtävässä on käytetty sekä neljäsosia että kahdeksasosia.

Tehtävä 5: Kirjoita neljäsosanuotit

Seuraavassa tehtävässä nuotit on kirjoitettu nuottiniminä kirjaimilla. Kirjoita nämä nuotit neljäsosina.

Puolinuotti

Puolinuotti muodostuu, kun kahdeksasosanuotin suunnikkaaseen lisätään piste 3. Esim.puolinuotti-C:n pisteet ovat (1 3 4 5 [⠝])

C-duuriasteikko puolinuotteina

Tehtävä 6: Kirjoita puolinuotit

Seuraavassa tehtävässä nuotit on kirjoitettu nuottiniminä eli kirjaimilla. Kirjoita nämä nuotit puolinuotteina:

Tehtävä 7: Tunnista puolinuotit

Tunnista seuraavat puolinuotit ja kirjoita nuottinimet alapuolelle.

Tehtävä 8: Tunnista nuotit

Tunnista nuotit ja kirjoita nuottinimet kirjaimin. Tehtävässä on kahdeksasosia, neljäsosia ja puolinuotteja.

Kokonuotti

Kokonuotti muodostuu, kun kahdeksasosanuotin suunnikkaaseen lisätään molemmat alapisteet 3 ja 6. Esim. kokonuotti-C sisältää pisteet (1 3 4 5 6[⠽])

C-duuriasteikko kokonuotteina

Tehtävä 9: Kirjoita kokonuotit

Kirjoita seuraavat kirjaimin ilmaistut nuotit pistenuottimerkkeinä kokonuotteina.

Tehtävä 10: Tunnista kokonuotit

Tunnista seuraavat kokonuotit ja kirjoita nuottinimet kirjaimin.

Tehtävä 11: Tunnista nuotit

Tunnista nuotit ja kirjoita alle nuottien nimet kirjaimin. Tehtävässä esiintyy kaikkia tähän asti oppimiamme aika-arvoja eli kahdeksasosia, neljäsosia, puolinuotteja ja kokonuotteja.

Tehtävä 12: Kirjoita nuotit

Seuraavassa tehtävässä nuotit on kirjoitettu nuottiniminä kirjaimilla. Kirjoita nämä nuotit nuottimerkkeinä. Tehtävä sisältää kaikkia tähän saakka oppimiamme aika-arvoja. Aika-arvot on tilan säästämiseksi lyhennetty seuraavasti:

• C8 = kahdeksasosanuotti C
• C4 = neljäsosanuotti C
• Cp = puolinuotti C
• Ck = kokonuotti C

Tauot

Tauot kirjoitetaan nuottitekstin joukkoon samalla tavalla kuin varsinaiset nuotitkin. Pistenuottikirjoituksen taukomerkit ovat seuraavat:

Taukomerkit

Tehtävä 13: Tunnista tauot

Tunnista taukomerkit ja kirjoita vastaukset alle kirjaimin.

Tehtävä 14: Tunnista nuotit ja tauot

Tunnista nuotit ja tauot. Tehtävässä on käytetty kaikkia tähän asti opittuja aika-arvoja ja taukoja:

1/16-osanuotit ja pienemmät aika-arvot

Pienet aika-arvot merkitään niin, että jo oppimillemme aika-arvoille annetaan toinen merkitys silloin, kun niillä ilmaistaan pienempiä aika-arvoja. Merkkien puolesta ei ole tarpeen opetella mitään uutta. Pienet aika-arvot merkitään seuraavasti:

• 1/16-osanuotti = kokonuotti
• 1/32-osanuotti = puolinuotti
• 1/64-osanuotti = neljäsosanuotti
• 128-osanuotti = kahdeksasosanuotti

Tässä oppaassa pienimmät käsiteltävät aika-arvot ovat kuudestoistaosia. Jos epäilet, onko kyseessä kokonuotti vai kuudestoistaosanuotti, kannattaa katsoa tahtiosoitus. Esimerkiksi yhteen 4/4-tahtilajissa kirjoitettuun tahtiin kokonuotteja ei mene kuin yksi kappale, mutta kuudestoistaosia mahtuu siihen 16 kappaletta.

Pienten aika-arvojen merkitseminen

Tahtiosoituksesta sekä tahdin sisältämien nuottien lukumäärästä on yleensä pääteltävissä, ovatko nuotit kestoltaan tavanomaisia vai pieniä. Mikäli opiskelet pistenuotteja ensimmäistä kertaa, katso kohdat ”päätösmerkki” sekä ”Tahdit ja tahtiosoitus” ennen seuraavaan nuottiesimerkkiin tutustumista.

⠀⠀⠀⠼⠙⠲
⠹⠽⠽⠽⠽⠽⠽⠽⠽⠽⠽⠽⠽⠣⠅

Koska tahdin ensimmäinen nuotti on neljäsosanuotti, tahtiin ei tietenkään voi mahtua yhtä saatika useampaa kokonuottia. Niinpä jäljemmät nuotit eivät voi olla mitään muita kuin kuudestoistaosia.

Jos nuotit ovat 32-osia tai 64-osia, väärinkäsityksen syntyminen on paljon todennäköisempää. Esim:

⠀⠀⠀⠼⠙⠲⠀
⠝⠝⠝⠝⠝⠙⠹⠣⠅

Tahdin ensimmäinen nuotti on puolinuotti ja seuraavat neljä nuottia ovat 32-osia. Jotta nuotin lukija ei erheellisesti lukisi 32-osia puolinuotteina, tarvitaan erityinen pienten aika-arvojen etumerkintä [⠐⠣⠄].

Äskeinen esimerkki pienten aika-arvojen etumerkinnällä:

⠀⠀⠀⠼⠙⠲⠀
⠝⠐⠣⠄⠝⠝⠝⠝⠙⠹⠣⠅

Taulukko: Aika-arvot ja tauot

Tästä taulukosta löydät kaikki tähän asti käsitellyt aika-arvot ja tauot.

Pisteellinen nuotti

Pisteellinen nuotti merkitään siten, että nuottimerkin perään kirjoitetaan välittömästi piste (3). Esimerkiksi pisteellinen 1/8-osa c kirjoitetaan [⠙⠄] 

Piste nuotin perässä tarkoittaa, että nuotin perään kirjoitettava piste pidentää sen kestoa puolella. Esim. pisteellinen puolinuotti-C [⠝⠄] on kestoltaan kolmen neljäsosanuotin mittainen. Tärkeää on huomioida, että nuotin kestoon tulee puolet lisää riippumatta siitä, mikä aika-arvo on kyseessä. Pisteellinen neljäsosa on kestoltaan neljäsosanuotti + kahdeksasosanuotti, pisteellinen kahdeksasosa on kestoltaan kahdeksasosanuotti + 1/16-osanuotti jne.

Tehtävä 15: Kirjoita auki pisteelliset nuotit

Kirjoita auki seuraavat pisteelliset nuotit. Tässä tehtävässä opit hahmottamaan pisteellisten aika-arvojen muodostumista. Esim. pisteellinen puolinuotti–C on aukikirjoitettuna puolinuotti-c +neljäsosa-C. Alla vielä äsken kuvailtu tilanne nuottiesimerkkinä.

Esimerkki: ⠝⠄ =⠝⠹

Kirjoita auki seuraavat pisteelliset aika-arvot yllä olevan esimerkin mukaisesti:

Tehtävä 16: Tunnista nuotit

Tunnista seuraavat nuotit ja kirjoita nuottinimet kirjaimin. Tehtävässä on käytetty kaikkia tähän asti opittuja aika-arvoja sekä pisteellisiä nuotteja:

Tehtävä 17: Kirjoita nuotit

Kirjoita seuraavat nuotit pistenuottimerkkeinä:

Päätösmerkki

Päätösmerkki [⠣⠅] kirjoitetaan nuottitekstin päättymisen jälkeen välittömästi kiinni viimeiseen nuottiin. Visuaalinen nuottikirjoitus käyttää ns. kaksoisviivaa ilmaisemaan nuottitekstin päättymistä. Päätösmerkki on pistenuottikirjoituksen vastine kaksoisviivalle.

Pistenuottikirjoitus eroaa näkevien mustapainonuoteista eniten siltä osin, ettei käytössä ole lainkaan nuottiviivastoa. Pistenuotit muodostetaan samalla tavalla kuin kirjaimetkin. Pistenuottikirjoitus pystyy ilmaisemaan kaikki samat asiat kuin näkevien nuottikirjoituskin. 

Visuaalinen notaatio on nimensä mukaisesti visuaalista ja perustuu asioiden hahmottamiseen kokonaisuutena. Pistenotaatio on enemmän älyllistä ja vaatii tietyiltä osin hyvin pikkutarkkaa asioiden ja käsitteiden hahmottamiskykyä sekä suurta tarkkaavaisuutta ja hyvää muistia. Koska aivan kaikki asiat ilmaistaan erilaisilla merkeillä, nuottiteksti sisältää ajoittain runsaastikin toisiaan muistuttavia merkkejä. Joissain tilanteissa jonkin merkintätavan merkitys pitää pystyä hahmottamaan siitä kontekstista, jossa se esiintyy. Näistä syistä on erityisen tärkeää, että opiskelussa edetään hyvin maltillisesti ja jo opittua runsaasti kerraten. Ei siis pidä pelästyä, jos aivan tutun kappaleen jäljennetty pistenuotti voi ensi alkuun näyttää aivan käsittämättömältä.

Koska nuottijärjestelmä käyttää olemassa olevia pistekirjoituksen merkkejä, monet nuottimerkit näyttävät samalta kuin kirjainmerkit, Esim. kahdeksasosanuotti C näyttää D-kirjaimelta. Vastaavia merkkiyhtäläisyyksiä on nuotti- ja tekstikirjoituksen välillä runsaasti. Varsinkin alussa kirjaimet ja nuotit voivat mennä helposti keskenään sekaisin kokeneeltakin pistelukijalta. Kun rutiinia karttuu nuottien lukemisessa, nuotti- ja kirjainmerkit menevät sekaisin yhä harvemmin. Sujuva pistekirjoituksen lukutaito on edellytys pistenuottien oppimiselle.

Pistenuottistandardia suunniteltaessa on otettu huomioon se, että pistenuottien käyttäjät kommunikoivat mustapainoksen käyttäjien kanssa. Tämä näkyy esim. siinä, että nuottiavaimet merkitään pistenuottikuvaan myös silloin, kun avain ei vaikuta nuottien lukemiseen mitenkään.