Sointumerkinnällä tarkoitetaan soinnun merkitsemistä tekstimuotoisena siten, että soittaja tietää soinnun pohjasävelen, soinnun laadun (duuri, molli, septimisointu jne) ja mahdolliset lisäsävelet. Esim. sointumerkintä G7 kertoo, että kyseessä on septimisointu, jonka pohjasävel on G. Soittaja voi itse päättää, missä järjestyksessä hän soinnun äänet soittaa ja mitä ääniä mahdollisesti jättää pois.

Sointumerkintöjä käytetään paljon rytmimusiikissa silloin, kun halutaan ilmaista vaikkapa jonkin kappaleen sointumerkit laulumelodian alla. Mikäli sointu halutaan kirjoittaa täsmällisesti ääni ääneltä, tulee käyttää intervallimerkintöihin perustuvaa, tässä oppaassa aiemmin esiteltyä sointujen merkintätapaa.

Pohjoismainen merkintätapa

Seuraavat sointumerkinnät esiintyvät ainoastaan pohjoismaiden alueella käsin jäljennetyissä pistenuoteissa.

Pohjoismaissa käytetyt sointumerkit

Sointumerkinnän etumerkintä [⠠⠤] kirjoitetaan ennen ensimmäistä sointumerkkiä. Ensimmäinen sointumerkki kirjoitetaan välittömästi sointumerkin etumerkinnän perään ilman välilyöntiä. Sointumerkit kirjoitetaan melodiarivin alle omalle rivilleen niin, että tahdit alkavat samasta kohtaa melodiarivin kanssa. Mikäli sointumerkit vievät tilaa enemmän kuin melodiarivin nuotit, joudutaan melodiarivin tahdit asettelemaan sointumerkkien ehdoilla, jotta ne saadaan kohdikkain. Esim:

⠀⠀⠀⠩⠼⠉⠲
⠨⠜⠐⠗⠻⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠫⠱⠹⠀⠀⠞⠄⠈⠉⠀⠞⠧⠣⠅
⠀⠠⠤⠝⠄⠅⠼⠛⠣⠑⠀⠟⠄⠼⠛⠀⠞⠄⠅⠀⠀⠞⠅

Soinnun keston määrittää sen pohjasävel. Esimerkkitaulukon sointumerkinnät ovat kaikki kokonuotteja, mutta soinnun pohjasäveltä ilmaiseva nuotti voi toki olla aika-arvoltaan mikä tahansa. Soinnun pohjasävelet kirjoitetaan kuten mitkä tahansa nuotit, eli tahtiviivat merkitään tahtiosoituksen mukaisesti, aivan kuten nuoteissa yleensä. 

Sointumerkintä ei noudata nuottiin merkittyä sävellajin etumerkintää. Esim. jos kappaleen sävellaji on F-duuri ja kappaleessa on B-duurisointu, sointumerkintään on kirjoitettava alennus B-duuria varten, vaikka melodiarivin nuotteihin ei tarvita tilapäistä etumerkintää B-säveltä varten.

Mikäli soinnun pohjasävel on jokin muu kuin soinnun perussävel, se merkitään [⠌]-merkillä pohjasävelen perään. Uuden pohjasävelen aika-arvo kirjoitetaan aina kahdeksasosana riippumatta soinnun ensimmäisen sävelen aika-arvosta.

Esim: ⠠⠤⠽⠼⠛⠌⠋

Tälle pohjasävelen merkinnälle ei ole löytynyt virallista käytäntöä, joten toisenlaisiakin merkintätapoja voi tulla vastaan.

Esimerkki: Joosen valssi

⠀⠀⠀⠩⠩⠼⠉⠲
⠁⠀⠜⠌⠇⠨⠜⠐⠱⠹⠺⠀⠟⠄ ⠳⠻⠫⠀⠞⠄ ⠎⠄ ⠀
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠠⠤⠞⠄⠅⠀⠶  ⠏⠄⠅ ⠶  ⠎⠄⠼⠛⠀ 
⠋ ⠨⠜⠐⠞⠪⠀ ⠟⠄⠀⠍⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠳⠻⠫⠀⠞⠄  
⠀⠀⠀⠠⠤⠶   ⠕⠄⠀⠞⠄⠼⠛⠌⠩⠑⠀⠏⠄⠅⠀⠶
⠁⠁ ⠨⠜⠐⠻⠫⠱⠀⠟⠄⠀⠗⠻⠀      ⠫⠱⠹ 
⠀⠀⠀⠀⠠⠤⠞⠄⠅⠀⠶ ⠀⠩⠝⠄⠅⠼⠛⠣⠑ ⠩⠟⠄⠼⠛
⠁⠙⠀⠨⠜⠸⠞⠄⠈⠉⠀⠞⠧⠣⠅
⠀⠀⠀⠠⠤⠞⠄⠅⠀  ⠞⠅⠧⠣⠅

Tekstimuotoiset reaalisointumerkit

Reaalisointumerkit kirjoitetaan melodian alle kirjainmerkkeinä. Pistenuottien käyttäjän kannalta olennaista on muistaa sekaannuksen välttämiseksi etenkin se, että sävelnimet ilmaistaan tässä merkintätavassa kirjainmerkein, ei nuottimerkintänä kuten aiemmassa pohjoismaisessa sointumerkintäkäytännössä.

Sointumerkit kirjoitetaan melodiarivin alle niiden tahtien alapuolelle, jota ne koskevat. Tässä merkintätavassa ei tarvita sointumerkinnän etumerkintää.

Jos sointumerkinnässä on vain yksi kirjain, esimerkiksi ”C”, se tarkoittaa duurikolmisointua. Pieni m-kirjain sävelnimen perässä tarkoittaa mollisointua. Esim. Cm on C-mollisointu. Lyhenne maj taas tarkoittaa suurseptimisointua eli majseiskaa. Esimerkiksi Cmaj7-sointu sisältää sävelet C – E – G – H.

Jos soinnun pohjasävel on ylennetty, se ilmaistaan #-merkillä. Esim. sointu Cismaj7 kirjoitetaan C#maj7. Jos soinnun pohjasävel on alennettu, se ilmaistaan B-kirjaimella. Sointu Es7 kirjoitetaan Eb7. Huomaa, että sävelnimi E on isolla ja alennuksesta kertova b pienellä.

Sointumerkissä voi sävelnimeä ja sointutyyppiä ilmaisevien kirjainten perässä esiintyä numero 7, 9, 11 ja 13, tai näiden numeroiden yhdistelmiä. Nämä numerot kuvaavat lisäsäveliä, jotka rakentuvat runkona olevan duuri – tai mollikolmisoinnun päälle. Esim. C7-sointu sisältää äänet C – E – G – B. C9-sointu sisältää äänet C – E – G – B – D. Sointumerkki ei koskaan velvoita soittamaan soinnun ääniä missään tietyssä järjestyksessä, tietystä oktaavialasta. Nämä päätökset ovat aina soittaja – ja instrumenttikohtaisia.

Mitä tahansa soinnun sisällä olevaa intervallia voi ylentää tai alentaa. Aivan kuten sävelnimiäkin merkitessä, B-kirjain tarkoittaa alennusta ja #-merkki ylennystä. Esimerkiksi sointu ”C#5” tarkoittaa C-duurikolmisointua, jonka kvintti-intervalli on ylennetty. Se sisältää siis äänet C – E – Gis. Puolestaan sointu C7(b9) tarkoittaa ysisointua, jonka 9-intervalli on alennettu. Se siis sisältää äänet C – E – G – B – Des.

Joskus soinnun pohjasävel on jokin muu kuin soinnun perussävel. Tällöin soinnun perussävelen jälkeen kirjoitetaan /-merkki ja haluttu bassoääni. Esim: C/E. Soinnun bassoääni voi olla mikä tahansa sointuun kuuluva tai siihen kuulumaton ääni. 

Kansainväliset sointumerkinnät saattavat tietyiltä osin poiketa suomenkielisistä merkeistä. Mollin ja duurin ilmaisemiseen voidaan käyttää englanninkielisiä termejä ”major” eli duuri ja ”minor” eli molli. Esimerkiksi sointumerkki Cma tarkoittaa C-duuria ja Cmi C-mollia. Sävelnimet poikkeavat siten, että H-säveltä ei tunneta. Sen sijaan käytössä ovat sävelnimet B (suomessa H) ja Bb (Suomessa B). Sointu B7 Suomessa H7 ja Bb7 on B7.

Esimerkki: Joosen valssi

⠀⠀⠀⠩⠩⠼⠉⠲
⠁⠀⠨⠜⠄⠜⠌⠇⠐⠱⠹⠺⠀⠻⠄⠀⠀⠳⠻⠫⠀⠞⠄
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠠⠓⠍⠀ ⠠⠓⠍ ⠠⠑⠍ ⠠⠑⠍
⠑ ⠨⠜⠐⠎⠄⠀⠀⠞⠪⠀⠀⠀⠟⠄⠀⠍⠀
⠀⠀⠀⠀⠠⠁⠼⠛ ⠠⠁⠼⠛ ⠠⠙ ⠠⠓⠼⠛⠌⠠⠙⠼
⠊ ⠨⠜⠐⠳⠻⠫⠀⠞⠄⠀ ⠻⠫⠱⠀⠟⠄⠀ 
⠀⠀⠀⠀⠠⠑⠍ ⠀⠠⠑⠍ ⠠⠓⠍ ⠠⠓⠍
⠁⠉⠀⠨⠜⠐⠗⠻⠀  ⠀⠀⠀⠀⠀ ⠫⠱⠹  ⠞⠄⠈⠉⠀⠞⠧⠣⠅
⠀⠀⠀⠀⠀⠠⠉⠼⠍⠼⠛⠦⠃⠼⠑⠴ ⠠⠋⠼⠛ ⠠⠓⠍⠀ ⠠⠓⠍

Sointumerkit ja melodia samalla rivillä

Kun mustapainonuotti muutetaan sähköisesti pistenuotiksi, muutostyön tekevä ohjelmisto on ohjelmoitu toteuttamaan nuotin asettelu mahdollisuuksien mukaan yksi yhteen alkuperäisen nuotin kanssa. Pistekirjoitus vie kuitenkin enemmän tilaa, kuin näkevien kirjoitus. Sointumerkkejä mahtuu siis rivien alle paljon vähemmän, kuin näkevien nuottikuvassa. Tästä johtuen yhdelle riville mahtuu paljon pienempi määrä tahteja, ja nuotin asettelu pitäisi toteuttaa sointumerkkien ehdoilla. Tietokoneohjelmistot eivät toistaiseksi tätä osaa. Ohjelmistokehittäjät ovat ratkaisseet asian niin, että sointumerkit sijoitetaan melodiariville niiden tahtien eteen, jota ne koskevat. 

Kun sointumerkit ja melodia kirjoitetaan samalle riville, sointumerkinnän edessä on aina tekstiosuuden alkamisesta kertova merkintä [⠜]. Tällä tavalla tekstimuotoiset sointumerkit erotetaan nuoteista. 

esimerkki: Joosen valssi

⠀⠀⠀⠩⠩⠼⠉⠲
⠁⠀⠜⠌⠇⠨⠜⠄⠜Hm⠐⠱⠹⠺⠀⠜Hm⠻⠄⠀⠜Em⠳⠻⠫⠀⠜Em⠞⠄
⠑ ⠨⠜⠄⠜A7⠐⠎⠄⠀⠜A7⠞⠪⠀⠜D⠟⠄⠀⠜D#dim7⠥⠄
⠊ ⠜Em⠐⠳⠻⠫⠀⠞⠄ ⠜Hm⠻⠫⠱⠀⠜Hm⠟⠄ 
⠁⠉⠀⠜C#m7(b5)⠗⠻⠀⠜F#7⠫⠱⠹ ⠜Hm⠞⠄⠈⠉⠀⠞⠧⠣⠅

Tämän tyylisiä sointumerkintöjä käytetään yleensä ns. lead sheeteissä. Lead sheet on nimitys yksinkertaiselle nuotille, jossa on ainoastaan sävellyksen melodia ja sointumerkit. 

Sointumerkit voidaan liittää myös esimerkiksi kirjoitettuun bassolinjaan tai vaikkapa pianonuotin vasemman käden osuuteen. Tällöin sointumerkki kirjoitetaan sen äänen eteen, jota se koskee. Tapana ei ole kirjoittaa sointumerkintää jokaisen nuotin eteen, vaan sointumerkintä on voimassa seuraavaan sointuun saakka.

Seuraavassa esimerkissä melodian alle on kirjoitettu bassolinja. Bassolinja sisältää kappaleen sointumerkit. Nyt melodian ja sointumerkkien ei tarvitse olla kohdakkain, sillä soinnut on kirjoitettu bassolinjan säveliin. Koska melodia ja bassolinja ovat valmiiksi omilla riveillään, sointumerkit näkyvät oikein myös ohjelmallisesti jäljennetyissä pistenuoteissa.

Esimerkki: Joosen valssi

⠀⠀⠀⠩⠩⠼⠉⠲
⠁⠀⠜⠌⠇⠨⠜⠐⠱⠹⠺⠀⠻⠄⠀⠳⠻⠫⠀⠞⠄
⠀ ⠜⠼⠇⠸⠜⠄⠜Hm⠸⠞⠄⠀⠺⠹⠱⠀⠜Em⠏⠄ ⠞⠄
⠑ ⠨⠜⠐⠎⠄⠀⠞⠪⠀⠟⠄⠀⠥⠄⠀
  ⠸⠜⠄⠜A7⠸⠎⠄⠀⠝⠄⠀⠜D⠕⠄⠀⠜D#dim7⠩⠕⠄
⠊ ⠨⠜⠐⠳⠻⠫⠀⠞⠄⠀⠻⠫⠱⠀⠟⠄
 ⠀⠸⠜⠄⠜Em⠸⠏⠄⠀⠫⠱⠹ ⠜Hm⠞⠄⠀⠟⠄ ⠀    
⠁⠉ ⠨⠜⠐⠗⠻⠀⠫⠱⠹ ⠞⠄ ⠈⠉⠞⠧⠣⠅
  ⠸⠜⠄⠜C#m7(b5)⠸⠏⠄⠀⠜F#7⠻⠩⠳⠩⠪⠀⠜Hm⠺⠻⠱ ⠞⠄⠣⠅

Sointurytmin ilmaiseminen rytmimerkillä

Kun sointumerkit kirjoitetaan bassolinjan yhteyteen, bassolinjan äänten pituudet ilmaisevat myös soitettavan soinnun pituuden. On kuitenkin tilanteita, jolloin soittajalle halutaan välittää tiedoksi vain soinnut ja niiden tarkka mitta ilman varsinaista kirjoitettua bassolinjaa. Tällöin kirjoitetaan ensin sointu ja tämän jälkeen yksiviivainen H-sävel (myös muita nuotteja voidaan käyttää rytmin ilmaisemiseen, mitään standardia ei tähän valitettavasti ole olemassa). H-sävelen aika-arvo ilmaisee soitettavan soinnun pituuden.

Esimerkki: Jänis istui maassa

⠀⠀⠀⠼⠙⠲
⠁ ⠜⠌⠇⠨⠜⠐⠙⠑⠋⠛⠳⠳⠀⠪⠪⠳⠧ ⠪⠪⠳⠧
  ⠜⠼⠇⠄⠸⠜⠄⠜C⠐⠞⠞ ⠜F⠐⠺⠺⠜C⠐⠺⠧ ⠜F⠐⠺⠺⠜C⠐⠺⠧
⠙⠀⠨⠜⠐⠓⠛⠛⠛⠛⠋⠫⠀⠋⠑⠑⠑⠑⠙⠹
  ⠸⠜⠄⠜G7⠐⠺⠚⠚⠜C⠐⠺⠚⠚ ⠜G7⠐⠺⠚⠚⠜C⠐⠺⠚⠚
⠋⠀⠨⠜⠐⠙⠋⠳⠙⠋⠳ ⠳⠳⠹⠧⠣⠅
  ⠸⠜⠄⠜C⠐⠺⠧⠺⠧ ⠜G7⠐⠺⠺⠜C⠐⠺⠧⠣⠅

Kun sointumerkintä kirjoitetaan tahdin alkuun, se on voimassa seuraavaan sointumerkintään saakka. Silloin jokaisen rytmiä ilmaisevan H-nuotin eteen ei ole tarpeellista kirjoittaa sointumerkkiä, jos sointu ei vaihdu.

Tehtävä 53: Etsi pari

Kahdelle riville on kirjoitettu sointumerkkejä. Ensimmäisellä rivillä on tekstimuotoisia reaalisointumerkkejä. Toisella rivillä pohjoismaisen käytännön mukaisia pistenuottikirjoituksen sointumerkintöjä. Merkit ovat kuitenkin eri järjestyksessä keskenään. Yhdistä merkit siten, että tekstimuotoisen sointumerkinnän perään kirjoitat sitä vastaavan pohjoismaisen sointumerkinnän.

 ⠠⠤⠮⠍⠼⠛⠀⠽⠀⠣⠾⠼⠛⠀⠮⠅

 ⠠⠤⠮⠼⠢ ⠣⠯⠼⠛⠀⠾⠼⠊⠀⠽⠅⠼⠛

 ⠠⠤⠣⠵⠼⠛ ⠿⠍⠼⠛ ⠯⠼⠛⠣⠑⠀⠷⠼⠋

 ⠠⠤⠯⠅ ⠮⠼⠋⠀⠣⠯ ⠮⠼⠣⠊

 ⠠⠤⠿⠅⠍⠼⠛⠀⠯⠅ ⠿⠅⠼⠋⠀⠣⠯⠼⠶

 ⠠⠤⠵⠼⠊⠀⠣⠮⠼⠁⠉ ⠾⠅⠼⠛⠣⠑⠀⠮⠼⠙

 ⠠⠤⠽⠍⠼⠛⠀⠯⠅⠼⠋ ⠿⠼⠶⠀⠷⠼⠣⠑

 ⠠⠤⠣⠯⠀⠣⠷ ⠣⠮⠼⠢⠢⠀⠿⠼⠙

Tehtävä 54: Lisää sointumerkit

Lisää annetut sointumerkit melodian alle. Lisää sekä pistenuottien omat sointumerkit että reaalisointumerkit. Jokaisessa tehtäväkohdassa on 2 tahtia ja soinnut vaihtuvat puolinuotin välein.

Esimerkki:

C-duuri F-duuri G-septimi C-duuri

⠀⠀⠀⠼⠙⠲
⠨⠜⠐⠫⠓⠋⠛⠓⠊⠙⠀⠚⠓⠛⠑⠝⠣⠅
⠠⠤⠝⠟⠀⠗⠼⠛⠝⠣⠅

⠨⠜⠐⠫⠓⠋⠛⠓⠊⠙⠀⠚⠓⠛⠑⠝⠣⠅
   C  F   G7  C

 ⠀⠀⠀⠼⠙⠲
 ⠨⠜⠐⠫⠙⠊⠐⠻⠻⠀⠫⠙⠚⠎⠣⠅

 ⠨⠜⠐⠫⠙⠊⠐⠻⠻⠀⠫⠙⠚⠎⠣⠅

 ⠀⠀⠀⠣⠼⠙⠲
 ⠨⠜⠐⠚⠊⠛⠙⠱⠺⠀⠹⠊⠓⠟⠣⠅

 ⠨⠜⠐⠚⠊⠛⠙⠱⠺⠀⠹⠊⠓⠟⠣⠅

 ⠀⠀⠀⠣⠼⠙⠲
 ⠨⠜⠐⠑⠛⠪⠑⠋⠓⠚⠀⠊⠩⠐⠙⠛⠋⠕⠣⠅

 ⠨⠜⠐⠑⠛⠪⠑⠋⠓⠚⠀⠊⠩⠐⠙⠛⠋⠕⠣⠅

 ⠀⠀⠀⠩⠩⠩⠼⠙⠲
 ⠨⠜⠐⠝⠕⠀⠫⠩⠳⠎⠣⠅

 ⠨⠜⠐⠝⠕⠀⠫⠩⠳⠎⠣⠅

 ⠀⠀⠀⠩⠩⠩⠼⠙⠲
 ⠨⠜⠸⠛⠊⠙⠛⠓⠛⠑⠚⠀⠙⠩⠸⠋⠐⠓⠊⠟⠣⠅

 ⠨⠜⠸⠛⠊⠙⠛⠓⠛⠑⠚⠀⠙⠩⠸⠋⠐⠓⠊⠟⠣⠅

⠀⠀⠀⠩⠩⠩⠼⠙⠲
 ⠨⠜⠐⠹⠙⠚⠊⠋⠊⠙⠀⠱⠑⠙⠞⠣⠅

 ⠨⠜⠐⠹⠙⠚⠊⠋⠊⠙⠀⠱⠑⠙⠞⠣⠅

 ⠀⠀⠀⠼⠙⠩⠼⠙⠲
 ⠨⠜⠐⠋⠑⠋⠛⠓⠛⠋⠑⠀⠆⠙⠑⠙⠚⠋⠎⠣⠅

 ⠨⠜⠐⠋⠑⠋⠛⠓⠛⠋⠑⠀⠆⠙⠑⠙⠚⠋⠎⠣⠅

 ⠀⠀⠀⠩⠩⠩⠼⠙⠲
 ⠨⠜⠸⠺⠆⠑⠛⠚⠓⠩⠋⠑⠚⠀⠐⠛⠆⠽⠮⠷⠈⠉⠓⠐⠛⠈⠉⠟⠣⠅

 ⠨⠜⠸⠺⠆⠑⠛⠚⠓⠩⠋⠑⠚⠀⠐⠛⠆⠽⠮⠷⠈⠉⠓⠐⠛⠈⠉⠟⠣⠅