Jos nuottitekstiä sisältävällä rivillä esiintyy kirjaimia, pitää kirjaimia sisältävän jakson alkuun kirjoittaa sanamerkki [⠜]. Näin nuottimerkit ja kirjaimet eivät mene sekaisin. Kun nuottiteksti kirjainjakson päätyttyä alkaa, ensimmäisen nuottimerkin edessä on aina oktaavimerkki.

Nuottitekstin joukossa olevat kirjaimet ovat tyypillisesti ns. harjoituskirjaimia (a, b, c jne). Näillä ilmaistaan sävellyksen kulloisenkin osan nimeä. Harjoituskirjaimia merkittäessä käytetään sanamerkkejä sulkeiden tavoin ennen ja jälkeen harjoituskirjainta [⠜⠠⠁⠜]. Nuottitekstin joukossa esiintyy usein myös sanallisia lyhyitä esitysohjeita. Sanalliset esitysohjeet ovat nuottitekstin sisällä esiintyviä lyhyitä kirjainlyhenteitä, jotka antavat soittajalle ohjeita mm. soiton voimakkuuteen, tempoon ja tulkinnallisiin asioihin liittyen. Esitysohje on voimassa, kunnes nuotissa esiintyy uusi esitysohje.

Taulukko: yleisimmät esitysohjeet

Nuottitekstissä käytettävä lyhenne	Koko termi
⠜⠏	piano
⠜⠏⠏	pianissimo
⠜⠋	forte
⠜⠋⠋	fortissimo
⠜⠍⠋	mezzoforte
⠜⠉⠗⠑⠎⠉⠄	crescendo
⠜⠉	crescendo-kiilan alku
⠜⠒	crescendo-kiilan loppu
⠜⠙⠊⠍⠄	diminuendo
⠜⠙	diminuendo-kiilan alku
⠜⠲	diminuendo-kiilan loppu
⠜⠁⠜⠞⠑⠍⠏⠕	poco a poco cresc

Esitysohjeiksi ovat historiallisista syistä vakiintuneet italiankieliset termit ja lyhenteet. Näihin ohjeisiin voi ja kannattaa tutustua oheisen suomenkielisen Wikipedia-artikkelin avulla: https://fi.wikipedia.org/wiki/Italiankielinen_musiikkitermistö

Esimerkki 1:

⠀⠀⠀⠣⠼⠋⠦
 ⠜⠌⠇⠄⠜⠏⠐⠑⠛⠊⠋⠓⠊⠀⠜⠉⠐⠑⠛⠊⠋⠓⠊⠀⠜⠋⠐⠕⠄⠣⠅

Crescendo- ja diminuendokiilat ovat hyvin yleisiä varsinkin klassisen musiikin nuoteissa. Ne toimivat siten, että crescendo tai diminuendo aloitetaan crescendo- tai diminuendokiilan aloitusmerkistä ja päätetään crescendo- tai diminuendokiilan päätösmerkkiin.

Esimerkki 2:

⠀⠀⠀⠼⠃⠲
⠜⠌⠇⠄⠜⠍⠏⠜⠉⠐⠽⠑⠋⠓⠽⠑⠋⠓ ⠽⠑⠋⠓⠜⠒⠽⠑⠋⠓⠣⠅

Mikäli esitysohjeita on peräkkäin useita, ne on erotettava kukin omalla sanamerkillään. Äskeisessä esimerkissä on ensimmäisenä esitysohjeena mezzo piano [⠜⠍⠏]. Se siis ilmaisee sen voimakkuuden, josta varsinainen crescendo aloitetaan. Tämän jälkeen tuleva crescendo-kiilan aloitusmerkki kertoo, että crescendo tulee aloittaa kyseisestä kohdasta.

Tempomerkinnät

Tempomerkintä määrittää kappaleen esitysnopeuden. Tempomerkintä voidaan ilmaista joko tarkkana metronomilukemana (BPM eli ”iskua minuutissa”) tai sitten tekstimuotoisena vakiintuneita italiankielisiä termejä käyttäen. Kappaleen esittäjän on siis tunnettava tempoa ilmaisevat italiankieliset termit, jotta hän osaa valita esitystempon oikein.

Kumpaakin merkintätapaa käytettäessä tempomerkintä sijoitetaan ennen sävellaji- ja tahtiosoitusmerkintöjä. Tempomerkinnän jälkeen jätetään yksi tyhjä suunnikas ennen sävellaji – ja tahtiosoitusmerkinnän alkua.

Esimerkki sanallisesta tempomerkinnästä:

⠀⠀⠀⠠⠍⠕⠙⠑⠗⠁⠞⠕⠄⠀⠼⠉⠲

Kun tempomerkintä halutaan ilmoittaa täsmällisenä metronomilukemana, pitää aluksi ilmoittaa se aika-arvo, jonka mukaan metronomi tulee säätää. Esimerkiksi jos aika-arvo on neljäsosa, metronomi säädetään tikittämään neljäsosia tempomerkinnän mukaisesti. Aika-arvo kirjoitetaan joko nuottina tai erityistä varsimerkintää käyttäen. Kumpikin merkintätapa ilmaisee täsmälleen saman asian.

Esimerkki tempomerkinnästä, jossa aika-arvo ilmaistaan nuottina:

⠀⠀⠀⠹⠶⠼⠛⠙⠀⠩⠼⠙⠲

Äskeisessä esimerkissä metronomi säädetään tikittämään neljäsosia tempossa 70 4/4-tahtilajissa.

Taulukko: Varsimerkit

Merkki	Merkin selitys
⠿⠸⠄⠿	Kokovarsi
⠿⠸⠅⠿	Puolivarsi
⠿⠸⠁⠿	Neljäsosavarsi
⠿⠸⠃⠿	Kahdeksasosavarsi
⠿⠸⠇⠿	1/16-osavarsi
⠿⠸⠂⠿	1/32-osavarsi

Esimerkki tempomerkinnästä, jossa aika-arvo ilmaistaan varsimerkillä:

   ⠸⠁ ⠰⠶⠼⠁⠃⠚ ⠣⠼⠙⠲

Äskeisessä esimerkissä metronomi säädetään tikittämään neljäsosia tempoon 120 4/4-tahtilajissa. Huom! Äskeisen esimerkin =-merkin edessä olevat pisteet (5 6) eivät vaikuta lukemiseen millään tavalla. Ne on kuitenkin sisällytetty esimerkkiin, koska vastaavanlaista merkintätapaa esiintyy nuoteissa, joissa aika-arvomerkintä ilmaistaan varsimerkkiä käyttäen.